Lähellä, mutta kaukana
Katselen lumista metsää
pakkasen nipistellessä
poskiani
minä muistan kyllä kivun
muistan kyllä surun
muistan kyllä miltä
tuntuu menettää
minä muistan kyllä miltä
tuntuu rakastaa
mutta päälimmäisenä
oli aina yksinäisyys
minä olin niin kovin
yksinäinen
enää minun ei tarvitse
tunnen sinut vierelläni
vaikka olisit satojen kilometrien
päässä
kaukana, mutta niin lähellä
yksi henkäys vain
ja olen sinun sylissä
se on niin turvallista
sukeltaa kainaloosi
piiloon
kaikkea pahaa
ota kiinni,
jos voimani eivät riitä
anna minulle tilaa,
mutta ole lähellä
minä lupaan olla
sinulle se ainoa,
olla ilta viimeinen
hymyillen
aistin sinun läheisyytesi
taas vierelläni,
olethan siellä jo
sydämessäni.