IRC-Galleria

HIHHULIHEI!
kerroinko jo sämpylöistä?
niillä on kumiset jalat ja hampurilaisia reisissä, vittu että säikähin ku yks sellanen tuli vastaan. Se vain ryömi pitkin käytäviä ja huuteli semmosella skitsolla äänellä: "Olen antanut paljon, ottanut vähän, mutta sen sanon, en ole ikinä nähnyt sellaista joka ryömisi pitkin käytäviä, joten päätin tehdä sen itse". meikä sitten ihan paniikissa siinä, että WTF, mitähän tuo meinaa tehä, mutta se vain kiemurteli itsesäälissään ja herkutteli hampurilaisia, eikä mitään tavallisia, vaan reisihamppareita. sitten se sano: "hei poika! käväseppä hakemassa mulle pari jalkaa ja köynnös tuolta puutarhasta, äläkä unohda äidin omia vaahteran oksia". minunhan piti toimia ja niin teinkin, hain hänelle kylläkin vähän väärät välineet, hamppuköyden, puukon ja tuolin. sanoin sille: "tiedätkö mitä nyt teen?" - "e" , ja minähän ryhdyin toimenpiteisiin, päätin että tuon kuvotuksen minä surmaan ja saan sen vieläpä näyttämään itsemurhalta, joten, laitoin hänet tuolille, kiinnitin köyden kattoon ja tehin hirttosolmun, siitä hän ei pitänyt, mutta lopulta oli valmis tuhoutumaan ja niinpä tarina päättyi. hirveältä ja surettavalta se kuulostaa, mutta minkäs teet, kun on tiensä valinnut, niin se on menoa... ottakaahan tästä opiksi, ikinä ei saa tehdä mitään noin tyhmää, kulkea nyt käytävillä ja puhua reisistä ja laittaa vielä toinen hakemaan
jotain juttuja... the end of this story!!