IRC-Galleria

nonniin, päivä on pulkassa, kävin nimittäin tekemässä fysiikan kokeen ja se oli ehkä pelottavinta, mutta myös ehkä kokemuksellisinta aikaa... kokeen luku:

kokeeseen luku oli antoisaa aikaa, luin ihan kamalasti ja sitten yhtäkkiä pöllöt tulivat korvastani ulos ja alkoivat huhuilla. sittenpä päätin kysästä heiltä: "oletteko tulleet kaukaakin?" - "noh, avaruudessa jouduimme mustaan aukkoon ja sitten päädyimme "aivoihisi", sahanpuruja siellä vain oli." noh, jatkoin kokeen lukemista ja sain outoja värinöitä kun einsteinin naama tuli vastaan, hän tokaisi: "EE ON ÄMCEE TOISEEN, EE ON ÄMCEE TOISEEN", sitä jatkui reilun tunnin ja ihmettelin minne hän katosi, mutta päätin jatkaa lukemista ja galleria-irkkausta ihan päättömästi, opin tavallaan paljon lukemisen aikana, tiesin että voima on F eli Newton ja elämässä täytyy olla nostetta, joskin vähän kosteutta, hmm, painovoima on silti ihan kiva juttu.

torstaina olin ihan sekasin, katoin vain nelosta ku sieltä tuli ne halinallet, jotka tykkää halailla ja antaa pahiksille kyytiä, niin että perse kuluu, mutta eihän ne kulumalla lähde... sitten tuli tuomas-veturi, hehe, se oli kova se, mutta ei oikein sytyttäny ja buusteri oli taas läppää ku aleksi sariola hyppi pikkarit jalassa siellä ja yritti vitsailla siitä, että isa-eerika on mähö!?! päätin lähteä kouluun ja koe odotti::::

kokeen alku oli mukava, taas perusjuttuja, kaarlela sählää ja paskoo pitkin luokkaa ja nauraen, aivan ku se ois hauskaa, ok, kaarlela rokkaa hernerokkaa... sain koepaperin, kaikki olivat aivan hepreaa, olin varma etten osaa yhtään MITÄÄN, mutta nämä kuolleet fyysikot, kopernikus, keppler auttoivat minua klassisessa fysiikassa ja planck, einstein jelppasivat modernissa fysiikassa, voi miten jännittävää!! he haukkuivat minut maasta taivaaseen ja olin ihan maassa ja suruttelin kun olin tyhmä ja kuola valui pulpetilla ja opettaja päätti ottaa laskimensa takasin ku kuola meni näytön läpi, noh siinä yritin sitten ilman laskinta tehä tehtäviä ja onnekseni eka tehtävä oli monivalinta, vastasin niihin arvaamassa ja sitten sanalliset saivat minut säpsähtelemään ja samalla myös ruokkimaan muita oppilaita ruiskuttamassa peniksestäni sellaisia juustosuikeroita. kaverit ahmivat ja minä oli tuskaisena, tehin muka tehtäviä siellä, vaikka kirjoitin vain rakkauskirjeitä kaarlelalle fysiikan merkeissä, jokainen tarina oli ihan oma, tehtävät tietenkin rajoittivat asiaani kirjeissäni, mutta olen varma että saan säälipisteitä ja noin näin niin, nyt mie lopetan ku tämä oli kuiva juttu, joten mie kerron tässä myöhemmin niitä rivompia ja näsäkämpiä juttuja :(

Hei taas! Minä olen pelkkä vaivaiskoivu, ilman mitään mihin suojautua, ilman mitään mihin kasvattaa juuriani, autot ajelevat ohi ja sumuttavat minuun jotain kaasuja, tämä on aika syvältä, elikkäs nyt kaikki moottoripyörähuorat kuulolle! Olette huoria
ja sen sanon minä, kautta koivujen kirouksen, kautta karvan, joka muistutti minua, voi sulolintu, kuulkoot minun sanani, tapahtukoon huoran tahto, olen sinun, mutta muista, SINÄ MAKSAT!!!!
juttuja edited by: huora-jorma \o/

HIHHULIHEI!
kerroinko jo sämpylöistä?
niillä on kumiset jalat ja hampurilaisia reisissä, vittu että säikähin ku yks sellanen tuli vastaan. Se vain ryömi pitkin käytäviä ja huuteli semmosella skitsolla äänellä: "Olen antanut paljon, ottanut vähän, mutta sen sanon, en ole ikinä nähnyt sellaista joka ryömisi pitkin käytäviä, joten päätin tehdä sen itse". meikä sitten ihan paniikissa siinä, että WTF, mitähän tuo meinaa tehä, mutta se vain kiemurteli itsesäälissään ja herkutteli hampurilaisia, eikä mitään tavallisia, vaan reisihamppareita. sitten se sano: "hei poika! käväseppä hakemassa mulle pari jalkaa ja köynnös tuolta puutarhasta, äläkä unohda äidin omia vaahteran oksia". minunhan piti toimia ja niin teinkin, hain hänelle kylläkin vähän väärät välineet, hamppuköyden, puukon ja tuolin. sanoin sille: "tiedätkö mitä nyt teen?" - "e" , ja minähän ryhdyin toimenpiteisiin, päätin että tuon kuvotuksen minä surmaan ja saan sen vieläpä näyttämään itsemurhalta, joten, laitoin hänet tuolille, kiinnitin köyden kattoon ja tehin hirttosolmun, siitä hän ei pitänyt, mutta lopulta oli valmis tuhoutumaan ja niinpä tarina päättyi. hirveältä ja surettavalta se kuulostaa, mutta minkäs teet, kun on tiensä valinnut, niin se on menoa... ottakaahan tästä opiksi, ikinä ei saa tehdä mitään noin tyhmää, kulkea nyt käytävillä ja puhua reisistä ja laittaa vielä toinen hakemaan
jotain juttuja... the end of this story!!