IRC-Galleria

ADOLF HITLER

Hitler oli kotoisin pienestä Braunau am Innin kaupungista Ylä-Itävallasta. Hän oli syntynyt 20.4.1889. Hän pääsi vuonna 1900 Linzin oppikouluun, mutta lopetti koulunkäynnin 1905. Tämän jälkeen hän pyrki tuloksetta Wienin taideakatemiaan ja arkkitehtuuriopistoon. Hän luki poliittisia pamfletteja ja seurasi edustajainhuoneen istuntoja sekä osallistui poliittisiin kokouksiin. Erityisesti häneen vaikuttivat Karl Lueger ja Georg Schönerer.

Vuonna 1913 Hitler siirtyi Saksaan, Müncheniin, jossa hän elätti itsensä tilapäisillä töillä kuten Wienissäkin. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa hän liittyi elokuussa 1914 vapaaehtoisena baijerilaisrykmenttiin. Hän toimi esikunnan lähettinä yleten korpraaliksi.


Adolf Hitler ensimmäisessä maailmansodassa; kuvassa merkitty valkoisella rastilla

Hitler liittyi syyskuussa uuteen työväenpuolueeseen (Deutsche Arbeiterpartei, DAP) ja otti heti hoitoonsa puolueen propagandatoiminnan. Hän ryhtyi järjestämään puhetilaisuuksia, joissa juutalaiskysymys, vallankumous, taloudelliset asiat ja Versailles'n sopimus olivat etualalla. 1.4.1920 puolueen nimi muutettiin Saksan kansallissosialistiseksi työväenpuolueeksi (Nationalsozialistische Deutscher Arbeiterpartei, NSDAP).

Hitlerin kannattajat alkoivat puhutella häntä "Johtajaksi" (der Führer), ja heinäkuussa 1921 Hitler valittiin puolueen puheenjohtajaksi rajoittamattomin valtuuksin. Kansallissosialistit yrittivät vallankaappausta 8-9.11.1923 tuloksetta, mutta se teki kuitenkin puolueen ja Hitlerin tunnetuksi koko maassa. Vallankaappausyrityksestä Hitler sai viiden vuoden vankeustuomion, josta hän kuitenkin kärsi vain yhdeksän kuukautta. Tuona aikana vankilassa hän kirjoitti kirjansa "Mein Kampf".

Hitlerin vapauduttua puolue perustettiin uudestaan. Seuraavina vuosina Hitler jatkoi suunnitelmallisesti puolue-organisaation rakentamista. Hitler pystyi vaikuttamaan ihmisiin ennen kaikkea erinomaisilla puhujanlahjoillaan, ja hänellä oli fanaattinen usko omaan tehtäväänsä Saksan pelastajana.

Vuoden 1930 vaaleissa NSDAP yllätti saamalla 107 paikkaa entisen 12 sijasta. Hitler osallistui 1932 presidentin vaaliin Hindenburgin vastaehdokkaana. Hitler sai yli 13 miljoonaa ääntä, ja Hindenburgin voitto varmistui vasta toisella kierroksella.

30.1.1933 Hitler nimitettiin valtakunnankansleriksi jolloin alkoi valtakunnan nopea yhdenmukaistaminen. 2.8.1934 presidentin ja kanslerin virat yhdistettiin, joten Hitler oli nyt presidentti, pääministeri ja armeijan ylipäällikkö. Armeija vannoi tästä lähtien uskollisuudenvalan Hitlerille henkilökohtaisesti. Hitler sai valtaosan kansasta puolelleen taitavalla propagandalla, laajalla työttömyyden poisto-ohjelmalla sekä dynaamisella ulkopolitiikalla, joka alkuvaiheessa tähtäsi Saksan tasavertaisuuteen muiden valtojen kanssa. Ennen kaikkea tämä koski asevarustelua. Sisäpolitiikkaa hän piti hallinnassaan ns. hajoita- ja hallitse -taktiikalla.

Reininmaa miehitettiin 1936 ja Itävalta liitettiin Saksaan 1938 kysymättä muiden maiden mielipidettä. Sudeetti-alueet Saksa sai neljän vallan Münchenin sopimuksella ja koko Tsekkoslovakia miehitettiin maaliskuussa 1939, mutta Hitlerin vaatimuksiin Puolaa kohtaan ei enää suostuttu, ja näin jouduttiin toiseen maailmansotaan. Puolassa saatu nopea voitto sekä Norjan ja Tanskan miehitys 1940 kohottivat Hitlerin mainetta sotapäällikkönä ja taitavana strategina.

Tämän jälkeen erilaiset vastoinkäymiset, huonontuneet välit upseerien kanssa ja sodan häviäminen laittoivat Hitlerin mielenterveyden koetukselle. Neuvostojoukkojen tunkeutuessa Berliiniin huhtikuun viimeisenä päivänä 1945 Hitler ampui itsensä.

http://www.hitler.org

Adolf Hitler - Itsensä uhrannut Johtaja

Michael Storm

Kansallissosialismin, kuten kaikkien vallankumouksellisten liikkeiden, polttoaineena on henkilökohtainen uhrivalmius. Liikkeemme on poikkeuksellinen siksi, että Johtajamme todellakin näytti esimerkkiä uhrimielestä alusta loppuun asti.

Kun Hitler oli vasta nuorukainen, hän luovutti orvoneläkkeensä nuoremmalle sisarelleen Paulalle, ja koetti sen jälkeen tulla toimeen omillaan kovassa maailmassa, jossa jokainen leipäpala oli taisteltava. Koko elämänsä ajan hän asetti muiden ihmisten tarpeet omiensa edelle.


Hitler kansakoulussa

Ensimmäisessä maailmansodassa Hitler kärsi yhdessä muiden sotilaiden kanssa. Hänen joukko-osastonsa koki kovia tappioita, ja jokaista miestä kehotettiin ponnistelemaan entistä enemmän, kun miesvahvuus pieneni. Kukaan ei koskaan ponnistellut yhtä kovasti kuin Hitler. Hän ilmoittautui jatkuvasti vapaaehtoiseksi lisävelvollisuuksiin ja vaarallisiin tehtäviin, joissa oli usein menettää henkensä. Näytti siltä, kuin vain hänen tahdonvoimansa olisi voinut tuoda voiton Saksalle. Kun oli hänen vuoronsa lähteä hyvinansaitulle lomalle, hän kieltäytyi ja vaati, että loma annettaisiin jollekin avioituneelle miehelle, joka voisi näin viettää aikaa perheensä kanssa.

Saksan nöyryyttävän tappion jälkeen Hitler vannoi omistavansa loppuelämänsä Saksan suuruuden rakentamiselle ja Versaillesin häpeärauhan kumoamiselle. Näinä taistelun vuosina hän koki jopa suurempaa köyhyyttä kuin nuoruusvuosinaan.

Führerin omat vaatteet olivat niin huonoja, että puoluetovereiden täytyi lahjoittaa hänelle puku, jotta hän saattoi tavata vaikutusvaltaisia teollisuuspohattoja. Hän hylkäsi haaveensa (tai niin hän ajatteli silloin) tulla taitelijaksi tai arkkitehdiksi ja eli vaatimattomasti, jotta jokainen markka olisi hyödyttänyt taistelua.

Materialistiset seikat eivät olleet ainoa uhraus, jonka puolue vaati johtajaltaan. Hitler usein valitteli sitä, ettei voinut avioitua, koska oli naimisissa koko Saksan kanssa. Ja hän tiesi, ettei voinut koskaan nauttia isyyden iloista, sillä se olisi ollut kohtuutonta hänen lapsilleen, joille isänsä jalanjälkien seuraamisen taakka olisi ollut liian raskas.

Kun Saksa joutui sotaan, Führerin oli hylättävä unelmansa kaupunkiensa uudelleenrakentamista. Hän puki ylleen asetakkinsa ja kieltäytyi riisumasta sitä ennen kuin voitto olisi saavutettu. Hän työskenteli kellon ympäri. Töitä oli aina vain enemmän ja enemmän. Hänen päämajansa, "Sudenpesä", Rastenburgissa sijaitsi soisessa metsässä, joka oli liian kuuma kesällä ja liian kylmä talvella. Hänen esikuntansa piti sitä lohduttomana paikkana ja he malttoivat tuskin odottaa komennusta Pariisiin tai Berliiniin. Führer sai jäädä uurastamaan Saksan puolesta ilman huvituksia, kirkkaita valoja tai voiton makeaa hedelmää.


Wolfschanzen jäänteitä nykyisessä Puolassa

Keväällä 1945 bunkkerissaan Hitler saattoi siirtyä sotilaallisista neuvonpidoista vaivihkaa hetkeksi ihailemaan mahtavien kansallissosialististen kaupunkien, jotka hän unelmoi rakentavansa sodan jälkeen, pienoismalleja. Hän tiesi vallan hyvin, ettei niitä koskaan rakennettaisi hänen elinaikanaan.

Kun ryssän kranaatit putoilivat Berliiniin, Hitler kertoi Waffen-SS:n kenraali Leon Degrellelle, että jos hänellä olisi ollut poika, olisi hän toivonut sen olleen kuin Degrelle. Hitler vannotti Degrelleä pysymään hengissä Hans-Ulrich Rudelin kanssa, jotta he innostaisivat Saksan tulevaa nuorisoa sankaruudellaan. Führer kertoi tekevänsä äärimmäisen uhrauksen Saksalle. Hän ei pakenisi, vaan taistelisi vihollista vastaan katkeraan loppuun asti. Siten hän veisi juutalaismielisiltä kapitalisteilta ja bolshevikeilta näiden ilon hänen oikeuteen asettamisestaan ja ruumiinsa häpäisemisestä. Niin Hitler taisteli, kunnes "Untermenchenit" olivat vain muutaman metrin päässä, ja sitten hän nousi Valhallaan.

Adolf Hitler oli mies, joka uhrasi itsensä, koko elämänsä, kansalleen. Tämä suuri hyve, itsensä uhraaminen suuremman asian puolesta, on syvälle juurtunut kansallissosialismiin. Siksi yksi kansallissosialisti vastaa sataa demokraattia tai republikaania. Siksi olemme niin vahvoja ja pelättyjä.

Nuorena aktivistina työskentelin paikallisessa tehtaassa 48h viikossa, lahjoitin koko palkkani puolueelle, siivosin päämajan, tein ruokaa, keräsin nimiä kansalaisadresseihin, annoin haastatteluja ja pidin välillä hauskaa katutaisteluissa roskaväen kanssa. Monet "hyvän sään" kansallissosialistit katosivat aina sivusta, kun piti työskennellä tai lahjoittaa suurempia rahasummia. He eivät hylänneet liikettä uhkauksien tai väkivallan vuoksi, vaan koska heiltä puuttui todellinen sitoutuminen kansallissosialismiin. He halusivat vain huvitella ja korjata kunnian muiden tovereiden uhrauksista. Nämä kuhnurit hylkäsivät nopeasti puolueen - ja se teki meistä aina vahvempia, kun niin tapahtui.

Verrattuna Führeriin, minun rahani, hikeni ja vereni ovat vähäpätöisiä uhrauksia. Kuitenkin liikkeessämme on tänäänkin tovereita, joiden uhraukset tekevät heistä sankareita, todellisia kansallissosialisteja: esim. muutamia vuosia sitten menehtynyt Reinhard Sonntag ja Gottfried Küssel, joka on ollut vankeudessa yli kaksi vuotta (ja on seuraavat kahdeksan) sekä monia muita, joita ei voida nimetä turvallisuussyistä, mutta joita ilman et pitäisi kädessäsi tätäkään lehteä.

Me kansallissosialistit arvotamme ihmisiä sen mukaan, kuinka paljon he uhraavat voiton vuoksi. Sillä ei ole merkitystä kuinka fiksuja he ovat (tai luulevat olevansa), kuinka rikkaita, kuinka hyviä taistelijoita he väittävät olevansa tai kuinka paljon olutta he pystyvät kittaamaan. Vain sillä on merkitystä, kuinka paljon ihminen antaa itsestään!

Jokaisen meistä, niin sinun kuin minunkin, täytyy kysyä itseltään tämä avainkysymys!

Heil Hitler!

TOTUUS KANSALLISSOSIALISMISTA JA ROTUVIHASTA

Kansallissosialismin keskeinen tavoite on valkoisen kotimaan luominen missä valkoiset voivat ilmaista ainutlaatuista kulttuuri-identiteettiään sekä elää vapaasti, niiden luonnollisten periaatteiden mukaan, jotka takaavat valkoisten yksilöiden ja yhteiskuntien terveyden ja elinvoimaisuuden.

Kansallissosialismi ei opeta minkäänlaista "rotuvihaa". Se ainoastaan toteaa luonnon lain: eri roduilla on erilaiset lahjat ja tarpeet. Näitä eri lahjoja jotka luonto on antanut ja jotka ovat satojen vuosien evoluution tulos, ei voi muuttaa yhteiskunnallisella kouluttamisella, poliittisella dogmilla tai rotujen sekoittamisella, joka tuhoaa eurooppalaista identiteettiä ja kulttuuria. Kansallissosialismi puhuu valkoisen isänmaan perustamisen puolesta koska se näkee että muu elämäntapa on luonnotonta ja epätuottoisaa, ja johtaa vain kaaokseen ja epäsopuun.

Päinvastoin kuin vihollisemme levittämä valheellinen propaganda antaa uskoa, on kansallissosialismi kiinnostunut etupäässä valkoisten hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta, eikä tahdo muiden rotujen tulevan kakkosluokan kansalaisiksi tai orjiksi tulevaisuuden kansallissosialistisessa valtiossa. Se pikemminkin toivoo täydellistä maantieteellistä erottamista valkoisten ja muunrotuisten kesken. Kansallissosialismi ei myöskään rohkaise muiden rotujen "kansanmurhaa" - se on valhe, jonka tarkoituksena on mustamaalata kansallissosialismia ja aivopestä arjalaisia hyväksymään monikulttuurisuuden politiikkaa. Päinvastoin, kansallissosialistinen yhteiskunta (vakiinnuttuaan) rohkaisisi myös muita rotuja tulemaan tietoisiksi omasta identiteetistään ja yksilöllisyydestään, ja perustamaan omia etnisiä valtioita, jotka keskittyvät kukin oman rotunsa hyvinvointiin ja kehittämiseen.

Nykyiset kansallissosialismin vastustajat eivät ole muut rodut vaan ne ihmiset, puolueet, ryhmät ja hallitukset jotka haluavat heikentää arjalaista identiteettiä ja kulttuuria toimimalla sosiaalisesti ja poliittisesti valkoisia heikentävällä tavalla.

Koska kansallissosialismi on ilmentymä valkoisten jaloista puolista, se myös edustaa kaikkea hyvää ja sivistynyttä valkoisissa; esimerkiksi kunniaa, uskollisuutta ja velvollisuutta. Kansallissosialismi edustaa myös inhimillisyyttä; ihmisyyden ydintä, miten meistä tuli ajattelevia olentoja (rotujen evoluutio) ja mitä tässä kehityksessä tulisi varjella - rotua ja rodullisia piirteitä yksilöissä.

Periaatteessa kansallissosialismi pyrkii luomaan valkoisen kotimaan jossa vallitsee sellainen sosiaalinen, poliittinen ja hengellinen ilmapiiri, joka mahdollistaa sivistyneiden yksilöiden menestymisen. Kansallissosialismi pyrkii rohkaisemaan sivistynyttä käytöstä koska se haluaa luoda sivistyneen elämäntavan valkoisille. Siksi kansallissosialistit puolustavat ja edustavat sitä jaloa idealismia, joka on tärkeää sivilisaatiolle.

Kansallissosialismin tavoite on paremman tulevaisuuden luominen valkoisille. Kansallissosialisteja motivoi aito huoli omasta kansastaan, perinnöstään ja kulttuuristaan. He tahtovat ylevän idealisminsa käyvän toteen. Se on positiivista, tervettä ja sivistynyttä.

Kansallissosialismi toivoo valkoisten toteuttavan sen kohtalon, minkä luonto on heille heidän uskomuksensa mukaan antanut. Tämä kohtalo koskettaa valkoisia ja vain valkoisia. Se ei vaadi muiden rotujen tuhoamista vaan valkoisen isänmaan perustamista sekä oikeanlaisen elämäntavan oppimista ja siten uuden, aiempaa loistokkaamman sivilisaation syntymistä.

Kansallissosialismin välitön päämäärä on tehdä selväksi valkoisille se hyvyys, jalous, ne toiveet ja tavoitteet mitä meillä valkoisilla on sydämissämme. Mitä vihollisemme sitten sanovatkin, mitä heidän propagandansa julistaakin, tämä on se totuus kansallissosialismista, jota he epätoivoisesti yrittävät tukahduttaa.

Rakasta rotuasi!

WHITE POWER: SITÄHÄN MEILLÄ ON

Artikkeli käsittelee kansallissosialistin näkökulmasta tilannetta USA:ssa, jossa maan enemmistörotu - valkoiset - ovat hiljaa hyväksymässä "poliittisesti korrektia ajattelua", jota erityisesti juutalaistunut media viljelee.

Onko "White Power" todella vastaus rotumme pelastamiseen?

"Voit ostaa valkoisen miehen kehuilla, puhumattakaan 60 000 dollarilla vuodessa!" Nämä sanat kuvaavat kunnallisen koulusysteemin opettajan turhautuneisuutta Yhdysvalloissa, seurattuaan vuosien ajan pääasiassa valkoisten hallintovirkailijoiden ja opettajien ehdottomasti tukevan ja panevan käytäntöön jokaista uutta lausuntoa poliittisesta korrektiudesta, joka on noussut maassa lähes uskonnon asemaan. He eivät piittaa seurauksista tai logiikasta. Tätä on White Power, maan enemmistörodun harjoittama valkoinen valta tänä päivänä.

Sanat White Power komeilevat valkoisessa rotutietoisessa kirjallisuudessa, julisteissa ja tarroissa. Ne rikastuttavat puhelinviestejä, tatuointeja ja kansallissosialistisia tervehdyksiä. White Power on symbolina rotutietoisen liikkeen yleismaailmalliselle vaatimukselle, toivona ja määränpäänä pelastus tästä hulluksi muuttuneesta maailmasta. Vitsi kuitenkin on se, että Yhdysvalloista todella löytyy valkoista valtaa, kuten on löytynyt siitä lähtien kun monikulttuurisuus on pistänyt maailmankirjat sekaisin. On aika kohdata tosiasioita. Useat juutalaisaktivistit mielellään huomauttavat Bill Clintonin olevan yhtä valkoinen kuin hekin, ja kuten kaikki maan presidentit Clintonia ennenkin. USA:n historiassa on maan senaatti tai edustajainhuone ollut enimmäkseen valkoinen, kuten myös valtion poliisilaitokset, esim. FBI. Liittovaltion virkavalta on suurimmaksi osaksi valkoinen (kaikki värillisetkin siellä ovat saaneet työnsä liittovaltion valkoisen hierarkian kautta). Myös tuomioistuimet ovat enimmäkseen valkoisia, kuten myös äänestäjät ja veronmaksajat. Jopa median edustajistossa on tarpeeksi valkoisia vastustamaan nykyistä juutalaisvaikutteista käytäntöä. Kaiken lisäksi, Yhdysvalloissa on enemmän varakkaita valkoisia kuin juutalaisia tai muitakaan ei-valkoisia. Kaikki vihollisemmekin siis myöntänevät ettei tämä ole enempää tai vähempää kuin White Poweria, valkoista valtaa!

Tosiasia siis on, että USA:ssa on tarpeeksi valkoisia äänestäjiä ja valkoisia johtavissa asemissa laittamaan jokainen juutalainen, musta, aasialainen, latino yms. seuraavaan lähtevään laivaan. Silti lähes jokainen valkoinen tukee yhä useampien muunrotuisten maahanmuuttoa ja näin ehkä tietämättään riistää valkoisilta veljiltään vaikutusmahdollisuutta - joko suoralla vallankäytöllä (hallitus, poliisi, rahallinen vaikuttaminen) tai näennäisellä välinpitämättömyydellä (äänestäjät). Nykyinen tilanne USA:ssa on seurausta yli 200 vuoden valkoisesta vallasta. Miten juutalaiset yms. mahtavatkaan nauraa kuullessaan amerikkalaisten rasistien huutavan "White Power!". Sitä mukaa kun maan hallitus, oikeuslaitos, virkavalta ja poliisi työllistävät ulkomaalaisia, saavat valkoihoiset kansalaiset sanoa hyvästi valkoiselle vallalle.
Ehkäpä tämä olisi vain hyväksi? Jospa silloin useammat valkoiset alkaisivat ajatella asemaansa? Yhdysvalloissa todellakin on White Poweria kuten edellä on jo todettu, mutta se näyttää vain toimivan väärällä tavalla. Adolf Hitler toi esiin vastauksen seuraavassa: "Heti kun itsekkyydestä tulee kansan määrääjä, luhistuvat järjestyksen rakenteet, ja omaa onnea tavoitellessaan ihminen putoaa taivaasta todelliseen helvettiin." Tänä päivänä monet valkoiset ovat itsekkäitä, itseensä uppoutuneita, ei ainoastaan rahan tavoittelussa vaan myös siinä, mitä tulee yhteiskunnalliseen asemaan tai imagoon.

Tässä itsekkyyden tilassa heitä voi helposti manipuloida ja kontrolloida yksinkertaisilla kehuilla ja kohteliaisuuksilla jotka koskevat heidän asemaansa, valtaansa, identiteettiään, koulutustaan tai älykkyyttään. Niin yksinkertaista se on, mutta se toimii! Tällä tavoin (unohtamatta palkankorotuksia) yliopistojen hallinto, lehtorit ja opiskelijat manipuloidaan tämän järjettömän poliittisen suunnan hyväksymiseen, omaksumiseen ja jälleen eteenpäin opettamiseen, uutena valtionuskontona! Tätä on White Power Yhdysvalloissa.

Myös maan työväenluokka on yhtä vaikutusaltis. Ihmiset ovat itsekeskeisiä, uppoutuen omaan asemaansa ja älykkyyteensä. Televisio ja elokuvateollisuus ruokkivat entisestään tätä ajattelutapaa, saaden ihmiset tuntemaan "poliittisesti korrektin ajattelun" hyvin tyydyttävänä, puhumattakaan sosiaaliturvasta, vakuutuksesta ja eläkkeestä! Tätä on White Power maassa tänään. Enemmistö USA:n valkoisista ovat liian omahyväisiä murehtiakseen lastensa hyvinvointia, saati sitten omaa kansaansa tai rotuansa.

Itsekkyyttä esiintyy valitettavasti myös valkoisessa rasistisessa liikkeessä. Lähes yhden yön aikana tuhosi kourallinen "Hollywood-natseja" vuosien huolellisen ja onnistuneen työn jolla pyrittiin musertamaan vääristynyt media ja osoittamaan Kalifornian piirikunnan asukkaille kansallissosialistien todellinen luonne. "Uusnatsit" pyyhkäisivät typerillä lipun poltoillaan, uhkailuillaan ja väkivallallaan (joka kohdistui valkoisiin naisiin!) pois kaiken minkä rotutietoiset aktivistit olivat saaneet aikaan.
Tämä epäarjalainen "uusnatsitapahtuma" ei edes ollut suunnattu värillisille, juutalaisille tai vasemmistolaisille. Kyseisessä piirikunnassa on valkoinen enemmistö, etenkin kaupungissa, jossa tapahtuma järjestettiin. Tämä lapsellinen temppu oli suunnattu vain ja ainoastaan valkoihoisille, joista suurimmalla osalla ei ollut minkäänlaista kiinnostusta suurkaupunkien rotuongelmia kohtaan. Tapahtuman seuraaja saattoi nähdä, että kaikki oli tarkoitettu vahvistamaan poliittisesti korrektia ajattelua, valkoisten vääristynyttä itsetuntoa. Nyt piirikunnan asukkaat eivät enää halua kuullakaan koko kansallissosialismista. Tätäkö on White Power? Jos haluamme selviytyä valkoisena, arjalaisena rotuna, on osan meistä noudatettava Adolf Hitlerin suuntaviivoja ja päästävä eroon itsekkyydestä. Kansan ja rodun hyvinvoinnin on oltava etusijalla, eikä henkilökohtaisten mieltymysten. Tämä ei ole White Poweria, tämä on kansallissosialismia!

Tämä "vallankumous ajattelussa", korkeampi idealismi Kansa-tietoisuudessa, loi aikoinaan kansallissosialistisen Saksan sosiaalisen ja taloudellisen hyvinvoinnin. Selvitäksemme on meidän alettava rakentaa vankkaa tietoisuutta kansastamme, ensin omassa elämässämme, sitten opettamalla muita jo rotutietoisia henkilöitä, ja lopulta tarjoamalla sitä niille, jotka ovat pettyneet itsekeskeisyyteen ja sen kasvattamiseen. Ainakin Yhdysvalloissa tulisi korvata kyseenalainen ja mustien naurama "White Power" -slogan yhdellä sanalla, joka käsittää rotutietoisen ajattelun assosiaatiot ja viestin uudesta ajasta: Folk! Kansa!

SIVILISAATION JUURET

Tri. William Pierce

Ihmisen älykkyydellä on enemmän kuin vain yhdet kasvot. Suhteellinen
kehityksen aste vaihtelee yksilöiden ja, mikä tärkeämpää, rotujen välillä.
Valkoisten amerikkalaisten on opittava erottelemaan älykkyyden eri puolten
välillä - mikä tarkoittaa kykyä erotella ulkonaisten seikkojen ja ytimen
välillä - ja heidän on ymmärrettävä, että se on pelkästään tämä
sisällöllinen tekijä, joka ravitsee heidän sivilisaationsa juuria.

Avaa paikallisen televisiokanavan uutisohjelma missä tahansa tämän maan
suuressa kaupungissa ja todennäköisyys on hyvin suuri, että näet ja kuulet
vähintään yhden mustan uutistenlukijan kertovan mitä maailmalla on
tapahtumassa. Hän on pukeutunut aivan samoin kuin valkoiset uutistenlukijat
ja useimmissa tapauksissa ääntäminen on niin samanlaista, että sulkemalla
silmäsi voit kuvitella kuuntelevasi valkoista henkilöä. Kevyesti
mukautuvilla äänensävyillä musta uutistenlukija kertoo sinulle
yksityiskohtia uusimmasta talousskandaalista kaupungintalolla, antaa sinulle
virkistävän selostuksen tulevista kulttuuritapahtumista ja ehkäpä tarjoaa
sinulle sanan tai pari yleisestä moraalin tasosta. Koskaan hän ei kompuroi
vaikeiden sanojen ääntämisessä tai sorru sopimattomiin sanontoihin. Ja
ohjelman lopuksi hän ottaa osaa muiden ankkurien kanssa käytävään muutaman
sekunnin kevyeen keskusteluun, ja sinä voit vain vaivoin olla tulematta
siihen johtopäätökseen, että ainoa ero mustan ja hänen valkoisten
kollegojensa välillä on ihon pigmentaatiossa. Se on tietenkin vakaumus johon
ohjelman tuottajat ja ohjaajat haluavatkin sinun päätyvän. Se on vakaumus,
joka on suuresti erilainen, kuin suurimmalla osalla valkoisista
amerikkalaisista oli vain sukupolvi aiemmin. Silloin vallitseva kuva
mustista oli henkilöinä, joille vaivoin voitiin opettaa kuinka kengännauhat
sidotaan tai kuinka polkupyörällä ajetaan, vielä vähemmän henkilöinä jotka
pystyvät lukemaan uutisia. Mustat, jotka palkattuina uutistenlukijoiksi
todennäköisesti tulisivat uutisstudiolle myöhässä ja humalassa, pukeutuneena
oranssiin ja pinkkiin ja kaikessa komeudessaan ylpeänä sopertelisivat
maailmalle: "Eikö o hieno, neekeri tämmös hommas?"

Tämä on yksinkertaistettu kuva, mutta niin on myös se kuva, minkä tämän
päivän mediajohtajat ovat luoneet. Mustan voi opettaa lukemaan uutisia,
tekemään työnsä ajoissa (ja selvänä), sekä puhumaan ja käyttäytymään kuin
valkoiset. Mutta erot valkoisten ja mustien välillä säilyvät ihoa syvemmällä
ja niiden, jotka ovat kiinnostuneet läntisen sivilisaation säilymisestä,
täytyy täysin ymmärtää nämä erot.

Erot, mistä on eniten keskusteltu, on keskimääräinen ero älykkyysosamäärissä
valkoisten ja mustien välillä. Yhdysvaltojen musta väestönosa
säännönmukaisesti saa viisitoista prosenttia huonompia tuloksia
älykkyystesteistä kuin valkoinen väestönosa. Vaikka mustan voi opettaa
lukemaan, ei oppiminen käy yhtä helposti mustalta kuin valkoiselta.

Mutta on lisäksi laadullisia eroja mustien ja valkoisten älykkyyksien
välillä, eroja, jotka ovat itse asiassa merkittävämpiä kuin pelkkä ero
keskimääräisessä älykkyysosamäärässä. Mustat, toisin sanoen, eivät ole
pelkästään hitaampia oppimaan - keskimäärin - kuin valkoiset, vaan mustat -
kaikki mustat - omaavat ajatteluprosessin, joka on laadultaan eroavainen
verrattuna valkoisten ajatteluprosesseihin.

Tässä suhteessa on mielenkiintoista huomata, että väite testien
rakenteellisesta sopimattomuudesta mustille, jolla liberaalit selittelijät
ovat yrittäneet häivyttää pois mustien alhaisia älykkyysosamääriä, on
osittain oikea. Mutta he erehtyvät väittäessään testien sopimattomuuden
olevan luonteeltaan oleellisesti kulttuurillista. Mustat, joiden
kulttuurillinen ympäristö ei oleellisesti eroa valkoisten ympäristöstä,
saavat silti huonompia pisteitä kuin valkoiset. Älykkyystestit ovat
puolueellisia mustia vastaan siinä, että ne edellyttävät abstraktia
hahmottamiskykyä. Pelkästään muistia vaativien asioiden hallinnassa, kuten
esimerkiksi aritmetiikassa tai tavaamisessa, kunnolla motivoitunut musta voi
pärjätä yhtä hyvin kuin valkoinen. Kyseen ollessa tehtävistä, jotka vaativat
päättelykykyä, mustien suoritukset jäävät niin paljon valkoisista jälkeen,
että suorituksia on vaikea verrata samalla asteikolla.

Perus-älykkyystestit ennemminkin kätkevät kuin paljastavat niitä mielen
eroavaisuuksia, jotka vallitsevat valkoisten ja mustien välillä, siinä
mielessä, etteivät ne täysin mittaa abstraktia päättelykykyä.
Luetun-ymmärtämis -testi, esimerkiksi, joka muodostaa suuren osan monista
älykkyystesteistä, mittaa sekä muistia että päättelykykyä. Jos testit
mittaisivat pelkästään päättelykykyä, tulosten keskiarvo -erot valkoisten ja
mustien välillä olisivat paljon suuremmat kuin viisitoista prosenttia.

Tämä mustien kyvyttömyys miettiä päättelemällä ja käsitellä abstrakteja
käsitteitä nähdään lähes täydellisenä mustien puuttumisena sellaisista
ammateista, joissa tarvitaan kaikkein eniten kykyä abstraktiin ajatteluun:
fysiikassa ja matematiikassa, esimerkiksi. Hallituksen kiintiöt ovat saaneet
aikaan terävän kasvun mustien määrässä amerikkalaisissa collegeissa ja
yliopistoissa kahden viimeisen vuosikymmenen aikana ja mustat opiskelijat
ovat tulvineet ei-tieteellisille aloille, mutta tiede-aineet ovat säilyneet
lähes valkoisina. Saatat nähdä mustan ydinfyysikon televisiossa, mutta
tosielämässä ainoat mustat, jotka löydät fysiikan laboratorioista, ovat
siellä talonmiehinä ja teknikkoina - eivätkä monet mustat teknikot ole edes
päteviä ammattiinsa.

On epäonnemme, että moni valkoinen on jättänyt huomioimatta tämän mustien
puutteen, mutta tähän on helppo löytää syy: monella meistä on
yksinkertaistettu käsitys ihmisälykkyydestä. Me ajattelemme, että on
ihmisiä, jotka ovat "hidasälyisiä" ja toisia jotka ovat "teräviä". Jos
ihminen on "hidasälyinen", hän on tuppisuinen ja siivoton, hänen puheensa on
hidasta, ja hänen sanastonsa on rajoittunutta. Mielikuvamme hänestä on
henkilöitynyt kylän idiootin stereotypiaan. Lisäksi me ajattelemme, että
"terävä" henkilö on joku vilkaspuheinen, jolla on hieno ulkoasu. Televisio
on opettanut meille, että perinteinen mustien luokittelu kylän idiooteiksi
on väärä. Joten nyt monet meistä tekevät päinvastaisen virheen ja olettavat
mustien olevan suunnilleen yhtä teräviä kuin valkoiset, koska monilla heistä
on vikkelä kieli ja siisti ulkoasu.

Ihmisälykkyys on monikasvoinen asia. Sitä ei voida luokitella sellaisilla
termeillä kuin "hidasälyinen" tai "terävä". Hyvä muisti ja terävä kieli -
esimerkiksi kaikki se, mistä löysästi käytetään nimitystä "kielelliset
taidot" - eivät ole suhteessa abstraktien ongelmien ratkaisukyvyn kanssa.

Edellinen ja jälkimmäinen ovat erillisiä ja toisistaan riippumattomia
älykkyyden osa-alueita. Edellinen on se, mitä helposti huomioimme, mutta se
on tämä jälkimmäinen, jolle sivilisaatiomme on rakentunut. Ja jälkimmäinen
on pitkälti rodullinen ominaisuus.

Se, että kyvykkyys abstraktiin ajatteluun on tiukasti rodullinen ominaisuus,
ei ole salaisuus. Anatomit ovat olleet vuosia tietoisia rakenteellisista
eroista mustien ja valkoisten aivojen välillä. Lisäksi neurologit ja
psykologit tietävät nykyään, että ne ovat juuri ne osat aivoissa, joissa
tapahtuu abstrakti ajattelu, missä mustien aivot ovat kehittymättömämpiä
kuin valkoisten aivot.

Koska mustat eivät kärsi vastaavasta vajeesta verbaalisten kykyjen
kehittämisessä, näemme helposti tasavertaisuutta siellä, missä sitä ei
todellisuudessa ole ja lisäksi yritämme selittää kiusalliset tosiasiat,
kuten mustien alhaiset älykkyysosamäärät, kulttuurisista eroista johtuviksi.

Virhe oletettaessa mustat älyllisesti tasavertaisiksi valkoisten kanssa
sillä perusteella, että musta uutistenlukija on yhtä taitava kuin
valkoinenkin, on yksi osoitus yleisestä taipumuksesta keskittyä ulkoiseen
tyyliin sisällön sijasta. Taipumuksemme keskittyä ulkoisiin seikkoihin
sisäisten sijaan ei rajoitu pelkästään mustien älykkyyden ymmärtämiseen vaan
ulottuu myös itsemme ymmärtämiseen sekä käsitteeseen edistymisestämme. Suuri
osa tästä ongelmasta johtuu korkeamman koulutuksen puutteista. Elämme
massakoulutuksen aikaa, millä vallitsevana mielipiteenä on, että jokainen,
mukaan lukien kylän idiootti, on kyvykäs ja oikeutettu neljän vuoden
yliopistokoulutukseen. Tämä mielipide on syntynyt samasta idioottimaisesta
tasa-arvo -maniasta, joka on luonut perustan monelle oudolle
rotupolitiikalle nykyään.

Yliopiston tehtävänä on tuottaa tiedemiehiä eikä yhteiskunta tarvitse tai
kestä kuin pienen määrän sellaisia henkilöitä. Voidaan myös mainita, että
luonnollinen sopivan aineksen määrä, mitä tiedemiesten syntymistä varten
tarvitaan, on suhteellisen alhainen missä tahansa normaalissa
yhteiskunnassa. Tämän tehtävän lisäksi on tarvetta monien ammattien
edistyneelle opetukselle: esimerkiksi insinööreille ja lääkäreille.
Tietenkin jokaisen kansalaisen tulisi osata sivistyneen elämän perustaidot,
kuten lukeminen, äidinkieli, kirjoittaminen, laskuoppi sekä ala-asteen
tiede-opetus. Tämän lisäksi heillä tulisi olla riittävä tuntemus kansansa
historiasta, kulttuurista sekä sosiaalisista ja poliittisista
instituutioista, jotta heillä voisi olla voimakas identiteetti. Tämä
väistämättä tarkoittaa historian, kirjallisuuden ja kansalaistaidon
opiskelua.

Mutta ei ole välttämätöntä tai tervettä lähettää suurta joukkoa maan
nuorisosta neljäksi vuodeksi yliopistoon pelkästään siksi, että he
kuluttaisivat neljä vuotta kasvamiseen ennen tuottavan elämän aloittamista.
Ja on erityisen vahingollista ottaa miljoonia nuoria miehiä ja naisia,
joiden luonnolliset kyvyt parhaiten sopivat yksinkertaiseen käsin tehtävään
työhön, neljäksi vuodeksi istumaan yliopiston luentosaleihin osallistuakseen
mielenkiinnottomaan opiskeluun, joka kulminoituu merkityksettömään
tutkintoon ja joka on peruste sille, että käsin tehtävä työ on muka heille
sopimatonta.

Kaksitoista vuotta peruskoulun ja lukion tai ammattikoulun opintoja oikein
organisoituina ovat riittäviä kaikille muille paitsi pienelle osuudelle
kansakunnan nuorisosta. Tosiasia, ettei lukioistamme valmistu riittävästi
kyvykkäitä oppilaita, vaan oppilaita, joilla ei ole riittäviä perustaitoja
sivistyneeseen elämään eikä vahvaa kansallista ja rodullista identiteettiä,
ei ole mikään syy korvata puutteita neljällä lisävuodella. Sen sijaan se on
syy uudelleen-organisoida koko perus- ja ammattikoulumme sekä lukiomme.
Paljon muuta tärkeää voitaisiin sanoa tästä erityisen merkittävästä
aiheesta, mutta oleellinen huomio, jonka haluamme tuoda esille tässä on se,
että luonnoton ja epärealistinen kehitys joka on tullut
koulutusjärjestelmässämme vallitsevaksi antaa epärealistisen maailmankuvan.
Tehdäksemme korkeamman asteen koulutuksen mahdolliseksi, jotta kuka tahansa,
musta tai valkoinen, voisi suorittaa yliopistotutkinnon, meidän on ollut
pakko muuttaa koko korkeamman asteen koulutuksen merkitys. Meidän on ollut
pakko valita ulkoiset seikat sisällön sijaan. Itse asiassa olemme oppineet
asettamaan ulkoisen olemuksen sisällön edelle.

Nykyään on vallalla ennakkoluuloja, joiden mukaan vastustetaan mielen
täyttämistä kaikenlaisilla asiaan liittyvillä vaikeilla yksityiskohdilla
oppiaineessa, oli kyse sitten matematiikasta tai historiasta. Se muistuttaa
liian paljon fyysistä työtä. Sen sijaan, että opeteltaisiin yksityiskohtia,
katsotaan yleiskuvaa. Annamme kympin oppilaalle, joka osaa puoli tuntia
kertoa läntisen sivilisaation historiasta tai integraalilaskennasta, muttei
osaa varmuudella sanoa millä vuosisadalla gootit murskasivat hunnien vallan
Länsi-Euroopassa (tai tärkeämpänä asiana sitä, mitkä olivat näiden kahden
kansan rotuominaisuudet) ja joka ei osaa antaa oikeata numeerista vastausta
sanallisessa muodossa annettuun tehtävään, mikä edellyttääi oikean
integraalilaskutoimituksen rakentamista. Me olemme siis siirtäneet
painotuksen analyyttisten kykyjen kehittämisestä verbaalisten kykyjen
kehittämiseen. Me olemme vaihtaneet ongelmanratkaisemisen retoriikkaan -
sisällön tyyliin.

Eikä suurin osa meistä ymmärrä sitä - kaikkein vähiten ne, jotka ovat
kaikkein läheisimmin mukana muutoksessa. Mies tai nainen, joka on kuluttanut
neljä vuotta oppiakseen keskustelemaan sujuvasti monista eri asioista, ei
ole halukas hyväksymään faktaa omasta tietämättömyydestään tai faktaa
sujuvasti puhuvan mustan uutistenlukijan rotupohjaisesta huonommuudesta.

Tämä tyylin korostus yli sisällön johtaa, kuten mainittu, vääristyneeseen
kuvaan kehityksestä. Se johtaa käsitykseen, että me olemme paljon
esi-isiämme älykkäämpiä. Loppujen lopuksi meillä on avaruusaluksia,
lasereita sekä tietokoneita, joita esi-isillämme ei ollut. Lisäksi voimme
puhua tunteja näistä ihmeistä, kun spartalainen tai gootti olisi ollut kuin
puulla päähän lyöty.

Tämä huomio tietenkin on pelkkä illuusio ja hyvin vaarallinen sellainen.
Itse asiassa on lähes varmaa, että spartalaisten ja goottien keskimääräinen
älykkyysosamäärä, jos olisi joku tapa mitata se, osoittautuisi hiukan
korkeammaksi kuin nykyisten valkoisten keskiverto-amerikkalaisten ja
huomattavasti korkeammaksi kuin mustan uutistenlukijan. Tämä on luonnollista
seurausta sivistyneen elämän dysgeenisistä vaikutuksista (sivilisaation ei
tarvitse välttämättä olla dysgeeninen, mutta länsimainen sivilisaatio on
itse asiassa ollut sellainen).

Sivilisaatio on, huolimatta monista vioistaan, mahtava asia. Ja itse asiassa
se on välttämätön asia, mutta se ei ole itsessään kehityksen huipentuma
(huolimatta siitä, mitä mieltä konservatiivit ovat asiasta).

Sivilisaation olennainen mahdollisuus tai arvo on sen mahdollisuus
biologisesti kehittää sen luonutta rotua. Se tosiasia, ettei sivilisaatiota
ole yleensä käytetty näin tähän mennessä ei tee tätä määritelmää
oleellisesti vääräksi. Tämä aihe, kuten koulutuskin, on hyvin laaja ja siitä
voisi sanoa paljon. Käsitellään tässä kuitenkin kapeaa aihetta, eli
sivilisaation luomiseen kykenevän rodun ominaisuuksia.

"Verbaaliset taidot" voivat olla arvokas asia sellaisia omaavan yksilön
kannalta, mutta ne eivät ole sivilisaationrakennus-taitoja. Sutjakka
kielenkäyttö voi auttaa mattojen tai vakuutusten myymisessä: nopea puhuja
voi usein saada hyvän työpaikan tai kauniin tytön. Laajalla sanavarastolla
ja itsevarmalla esiintymisellä varustettu henkilö antaa usein hyvän
vaikutelman toisille, tällainen henkilö luo "terävän" vaikutelman. Mutta se
on analyyttinen ajattelija, ongelmanratkoja, joka, puhetaitoinen tai ei, on
sivilisaation perustaja ja ylläpitäjä.

Ovela konttorihai, menestyksekäs mattokauppias, taitava jäljittelijä ja
suustaan sulava uutistenlukija kaikki omaavat enemmän tai vähemmän
hyödyllisen roolin sivistyneessä elämässä, mutta itse sivilisaation
olemassaolo riippuu ihmisistä, joilla on toisenlaisia taitoja. Se on totta
nykypäivän länsimaisessa sivilisaatiossa ja se on myös totta uudessa
sivilisaatiossa, joka meidän on rakennettava jotta rotumme voisi täyttää
kohtalonsa.

Nykyään liberaalit työskentelevät ahkerasti, jotta kolmannesta maailmasta
tulisi kehittynyt eli sivistynyt. He haluavat todistaa, että maailman mustat
ja ruskeat ovat yhtä kykeneviä sivilisaation rakentamiseen kuin valkoiset.
Ja jos joku vierailee Keniassa tai Nigeriassa, näkee hän jotain, mikä
vaikuttaa mustien sivilisaatiolta: mustat ajelevat autoilla, käyttävät
hissejä, kirjoituskoneita, taskulaskimia sekä puhelimia ja jopa lentävät
lentokoneilla.

Mutta se on pelkkää harhaa. Se on pikemminkin sivilisaation ulkokuorta kuin
sen sisältöä. Ja sillä lisäyksellä, että jopa sivilisaation kuoret ovat
ylläpidettyjä ja pieni valkoinen vähemmistö on paikallaan pitämässä pyöriä
pyörimässä. Niissä Afrikan maissa, joista tuli liian tulenarkoja niin, että
valkoisten teknisten asiantuntijoiden ja hallintovirkamiesten oli lähdettävä
pois, sivilisaatio on romahtanut nopeasti ja viidakkoköynnökset ovat
alkaneet valtaamaan takaisin alaansa.

Kun traktori, sähkögeneraattori tai puhelinvaihde hajoaa Afrikassa, se pysyy
rikkinäisenä kunnes valkoinen mies tulee korjaamaan sen - huolimatta
kaikista mustista, jotka ovat valmistuneet viime aikoina afrikkalaisista
yliopistoista. Eikä se ole kulttuurillinen tai koulutuksellinen ongelma.

Tässä maassa puoli vuosisataa sitten vain harva maanviljelijä oli koskaan
edes nähnyt yliopistoa. Monet eivät olleet edes käyneet lukiota. Silti, kun
traktori hajosi, he saivat sen jälleen kulkemaan, tavalla tai toisella. He
veivät sen latoon ja purkivat sen, päättelivät sen mitä eivät tienneet,
keksivät tavan korjata sen ja he tekivät tämän uskomattoman alkeellisissa
olosuhteissa.

Se ei johtunut kulttuurista. Se johtui päättelykyvystä. Se oli
rotuominaisuus.

Nykypäivän sivilisaatio on paljon monimutkaisempi kuin 50 vuotta sitten.
Tarvitaan paljon enemmän päättelykykyä, jotta sivilisaation pyörät voidaan
pitää pyörimässä. Harvat meistä, jotka innoissamme puhumme avaruusaluksista
tai lasereista ymmärrämme, että me olemme velkaa hyvin pienelle
vähemmistölle näiden asioiden olemassaolosta. Teknologia ja tiede, joita
tarvitaan esimerkiksi taskulaskimen kehittämiseen, on hyvin monimutkaista.
Moni voi puhua niistä, mutta hyvin harva kykenee tai edes voi kyetä
ratkaisemaan ongelmia, jotka liittyvät sellaisen laitteen suunnittelemiseen
ja rakentamiseen niin, että laite tekee mitä sen on tarkoituskin tehdä.

Toinen asia, mitä monet meistä eivät ymmärrä, on se, kuinka ohuesta langasta
sivilisaatiomme ylläpito on kiinni ja varsinkin nykyisen teknistyneen
sivilisaation. Me pidämme kiinni sivilisaatiosta vain hyvin täpärästi
viemällä luovat kykymme äärimmilleen.

Pelkään pahoin keskivertoamerikkalaisen olettavan, jos hän vaivautuisi
ajattelemaan asiaa, että jos keskimääräinen älykkyysosamäärä Amerikan
väestössä laskisi viisi prosenttia rodunsekoituksen ja dysgeenisen
politiikan seurauksena, se aiheuttaisi suhteellisen viiden prosentin laskun
sivilisaatiomme tasossa.

Asia ei kuitenkaan ole niin vaan se aiheuttaisi sivilisaatiomme romahduksen.
Se on juuri sitä, mitä tapahtui monille toisille teknisesti
kehittymättömämmille sivilisaatioille menneisyydessä. Tilanteemme on paljon
horjuvampi ja se johtuu sivilisaatiomme monimutkaisuudesta sekä sen suuresta
riippuvuudesta teknologiasta.

Sivilisaation aste, jonka ihmiset pystyvät kehittämään ja jota he pystyvät
ylläpitämään riippuu heidän biologisesta laadustaan - tarkkaan ottaen heidän
ongelmanratkaisukyvystään. Sen vuoksi mustat ja jotkin muut rodut eivät
koskaan ole kehittäneet edes alkeellista sivilisaatiota ja sen vuoksi he
ovat kykenemättömiä ylläpitämään valkoisten heille rakentamaa sivilisaatiota
- huolimatta monien mustien näennäisestä "terävyydestä". Ja se on syy, miksi
länsimaisen sivilisaation rakentaneen rodun tulee eliminoida vieraat
rotuelementit keskuudestaan ja lisäksi muuttaa sosiaalisia, poliittisia ja
taloudellisia instituutioita, jotka ylläpitävät sellaisten valkoisten määrän
kasvua, jotka eivät ole ongelmanratkaisijoita vaan pikemminkin ongelman
aiheuttajia.

Tämän välttämättömyyden tarkoituksena ei ole, kuten aiemmin jo mainitsin,
että sivilisaatiomme olisi kehityksen tarkoitus itsessään, vaan se tarjoaa
meille keinot kohottaa rotumme tasoa. Sivilisaation tarjoamat työkalut,
kunhan se on noussut riittävän korkealle asteelle - asteelle, jolle me
olemme jo nousseet, eivät ainoastaan tarjoa meille mahdollisuutta hankkiutua
eroon ongelman aiheuttajista keskuudessamme, vaan myös varmistaa, että me
tuotamme vielä kykenevämpiä ongelmanratkaisijoita kuin olemme tuottaneet
menneisyydessä. Se vuorostaan sallii yhä kehittyneemmän sivilisaation asteen
saavuttamisen ja ylläpitämisen, mikä vie yhä pidemmälle potentiaalia
kehittää parempia ongelmanratkaisijoita. Seisomme uuden aikakauden
kynnyksellä. Jos ylitämme kynnyksen onnistuneesti, olemme ylöspäin
suuntautuvalla matkalla kohti jumaluutta. Mutta kynnyksen ylittäminen vaatii
sivilisaation juurien ymmärtämistä. Se vaatii kykyä erottaa ulkonainen tyyli
ja merkitsevä sisältö. Lisäksi se vaatii, että me arvostamme sisältöä yli
tyylin.

ÄLYKKYYTTÄ ETSIMÄSSÄ

Afrikkalaisperäisillä on suuria itsetunnon ongelmia oman kulttuuriperintönsä kanssa. Heillä ei ole käytännössä ollut yhtään korkeakulttuuria, jos Egyptiä ei lueta siksi. Tämäkin on hyvin kyseenalaista, sillä egyptiläiset eivät ole pääasiallisesti Saharan eteläpuolista negridiväestöä. Nykyinen Egyptin väestö on sitäpaitsi aika lailla erilaista kuin Egyptin loiston aikaan. Tällöin alueella eli enemmän indeurooppalaista geenipohjaa olevia ihmisiä. Nykyisetkin egyptiläiset ovat enemmän seemiläisiä kuin negridejä. Kulttuuriperinnön puuttuessa on huomattu ihmisten saavan jonkinlaisia alemmuuskoplekseja, jotka eivät vättämättä edistä yksilön hyvinvointia. Tämän takia asiaa on ruvettu korjaamaan mm. keksimällä korkeakulttuureja tai vääristelemällä historiaa. Myös todistelua mahdollisista kulttuurin syntymistä vaikeuttavista tekijöistä on kuultu enemmän kuin tarpeeksi.

On hyvin luultavaa, että negridinen rotu ei vain ole kehittänyt tarvittavaa nyky-yhteiskunnan tarvitsemaa keskimääräistä älykkyystasoa. Heidän keskimääräinen suorituskykynsä on näin vielä keräilijä- ja metsästyskulttuurissa ainakin tietyillä populaatioilla. Tätä väitettä tukevat Afrikan maiden väestöllinen ja yhteiskunnallinen kehitys, joka on täysin avustusjärjestöjen yms. varassa. Paljon puhutaan siitä, että ihmisten pitäisi itse huolehtia omista asioistaan mutta tätä ei käytännössä toteuteta missään päin kolmatta maailmaa. Suuryhtiöt riistävät maita ja avustusjärjestöt pitävät näiden toimesta infrastruktuuria pystyssä. Alikehittynyttä ihmispopulaatiota on näin helppo riistää. Heillä ei ole valinnan varaa, sillä he eivät voi itse pitää systeemiä yllä eivätkä myöskään lakkauttaa sitä. Asiassa on paljon yksittäisten tahojen itsekkyyttä mutta myös paljon tiettyjen tahojen lapsellista hyväntahtoisuutta, jota tietyt yksittäiset yhtymät ja yhtiöt törkeästi käyttävät hyväkseen. Asiaan kuuluu tietenkin näyttää silloin tällöin kuvaa Afrikan kylistä, joissa on ruokaa ja kaivo keskellä pihaa. Myös kouluja kuvataan ja "kummilapsien" menestystä toitotetaan kadulla. Tosiasia kuitenkin on se, että kylien menestys ja hyvinvointi loppuu kun SPR:n rekka kaahaa pois kylänraitilta.

Älykkyys on vielä afrikan mantereella harvinaista. Näissä maissa ei kunnollista luonnon karsintaa tässä suhteessa ole päässyt tapahtumaan. Verrattuna jääkautiseen Eurooppaan ovat Afrikan maat suorastaan paratiisi alkukantaista elämää viettävälle ihmiselle. Viljat, hedelmät ja eläimet menestyvät Afrikassa. Keskimääräisen älyllisen suorituskyvyn vaje yhdistettynä valkoisten tuomaan tekniikkaan aiheuttaa kaikki ne ongelmat mitä luemme lehdistä päivittäin. On totta, että siirtomaajärjestelmä on sekoittanut mm. heimorajat yms. mutta niinhän tapahtui myös Suomessa kun olimme Venäjän ja Ruotsin hallinassa. Vielä nykyäänkin on Itä-Karjalassa satoja tuhansia venäläistyneitä suomensukuisten heimojen edustajia. Siitäkin huolimatta, että Josif Stalin suoritti alueilla laajoja etnisiä puhdistuksia nimenomaan suomensukuisten kansojen osalta.

Mistä eräiden hyväntahtoisuus johtuu? Uskon, että vastaus löytyy naivista uskomuksesta massojen hyvyyteen ja tasa-arvoisuuden periaatteen vääristämisestä. Tässä ollaan oikeassa siltä osin, että kaikki ovat oikeutettuja elämään, ilman että kukaan häiritsee. Kysymys kuuluukin pitääkö ihmisiä pakottaa elämään ja menestymään, jos heillä ei siihen ole omasta takaa rahkeita? Eikö olisi hyvin järkevää odottaa, että Afrikan yhteiskunnat kehittyisivät aluksi vaikka Euroopan keskiajan tasolle ja sitten alkaa ohjata ja neuvoa mikäli se edes on tarpeen. Joka tapauksessa Afrikan maat tarvitsevat pitkän ajan, jotta niissä tapahtuu niin sanottua luonnonvalintaa ja älykkäimmät yksilöt lisääntyvät populaatioissa. Tätä voitaisiin tietenkin tukea rodun sekoittamisella mutta tämä saattaisi tuoda mustaan Afrikkaan geenejä, jotka olisivat turhia lämpimissä olosuhteissa. Samalla tavalla afrikkalaiset geenit ovat rappeuttavia Euroopassa, koska niissä on paljon turhaa ja riippuen yksilöstä ne saattavat vielä kaupan päälle madaltaa tulevien yksilöiden henkistä voimavaraa. Keskimäärin jokainen mulatti on askel huonompaan suuntaan, tosin poikkeuksiakin on.

Kaikista pöyristyttävintä on nykyinen kritiikki mm. älykkyystestejä ja muita yhteiskunnan kehittämiä suorituskyvyn mittausmenetelmiä vastaan. Näitä arvostellaan ja kaikista huvittavinta ovat uudet "tärkeät"älykkyyden muodot. Eräs näistä uusista on sosiaalinen älykkyys, jonka puutteesta kyllä tiedän mutta, jonka kääntäenverrannollisuutta suhteessa mm. matemaattiseen suorituskykyyn en pidä faktana. Moni varmaan muistelee luokan matematiikkanörttiä ja ajattelee; "kyllä tuossa sittenkin oli jotain perää". Minä muistelen muita luokkani menestyjiä, joilla oli samaa lahjakkuutta mutta eläminen vei ne parhaat numerot heiltä. Käytännössä kymppien repiminen lukiossa tarkoittaa sosiaalisen elämän loppumista. Tämä on elintapojen aiheuttamaa tiedon ja taidon menetystä, eikä se ole missään suhteessa palikkatestien onnistumiseen. Käytäntö on näyttänyt, että älykäs ihminen sopeutuu paremmin kuin tyhmä. Tietenkin poikkeuksia löytyy. Ns. neroja, joiden vahvuus onkin heidän yksillöllisyys ja heidän lahjansa joka on yhteiskunnallisesti mitä tärkein. Tässä poikkeus vahvistaa säännön ja menestyvä kansa tarvitsee myös poikkeuksia, tätä ei kenenkään pitäisi unohtaa. Loppupäätelmänä haluaisin sanoa muutamien alustalle nostettujen afrikkalaisperäisten älykköjen olevan vain poikkeuksia suuressa massassa. Tyypillistä on, että nämä huippu ominaisuudet eivät periydy tehokkaasti vaan ne nousevat hyvän sakeasta sopasta. Niiden hehkuttaminen on yhtä tyhjän kanssa jos ne on poimittu sopasta. Vain elinkykyinen kansa pystyy nostamaan omat tähtilinjan edustajansa itse niihin asemiin joihin he kuuluvat ja joissa he pystyvät tuottamaan maksimaalisen hyödyn yhteiskunnalle.

NYKYISET IHMISRODUT

Lähde: TOP -koululaisen tietokeskus, osa 2 s. 270-273 (WSOY 1990)

Se suuri ekspansio, jonka ansiosta nykyinen ihminen (Homo sapiens) levisi käytännöllisesti katsoen koko maapallolle, alkoi 40 000-50 000 vuotta sitten. Uusille seuduille siirtyessään ihmiset joutuivat hyvin erilaisiin oloihin arktisten alueiden ankarasta kylmyydestä aina Australian ja Kalaharin autiomaiden kuivaan kuumuuteen asti ja sopeutuivat asumaan niinkin erilaisilla paikoilla kuin korkeissa vuoristoissa ja alavilla suolarämeillä.

Näissä erilaisissa ympäristöissä elävien ihmisten ruumiinrakenne, ihonväri ja myös eräät fysiologiset piirteet muuttuivat. Muutokset johtuivat osittain luonnonvalinnan aiheuttamasta ihmisryhmien perinnöllisestä sopeutumisesta, osittain ne ovat ihmislajin yleisen perinnöllisen monimuotoisuuden ilmausta.

Kolme perustyyppiä

Rotu ei ole selvärajainen käsite. Samaan rotuun kuuluvissa ihmisissä ovat joidenkin perinnöllisten piirteiden yleisyydet tärkeämpiä kuin mitkään nimenomaiset piirteet sinänsä. Piirteet vaihtelevat rotujen sisällä, ja samoja piirteitä on toisissakin roduissa. Niistä piirteistä, jotka jonkin väestön keskuudessa ovat yleisimpiä tai jotka edustavat väestön keskiarvoa, muodostuu rotutyyppi. Tämä on täysin kuvitteellinen käsite, eikä väestössä tarvitse olla yhtään ihmistä, jonka kaikki piirteet olisivat tyypin mukaiset. Toisaalta tyypistä paljonkin poikkeavat voivat alkuperältään olla yhtä suuressa määrin rodun edustajia kuin tyyppiä muistuttavatkin.

Nykyisin erotetaan kolme pääroturyhmää: europidit, mongolidit ja negridit [teemakuva]. Mongolideilla on kellertävä iho, suorat mustat hiukset ja tummanruskeat silmät, joiden yläluomessa on vinosti silmän sisäkulman yli kulkeva ihopoimu eli mongolinpoimu. Europidit vaihtelevat ihonväriltään paljon enemmän, pohjoisten leveysasteiden erittäin vaaleista yksilöistä aina Välimeren maiden, Lähi-idän ja Intian hyvin tummiin ihmisiin. Negrideillä on hyvin tumma iho, kähärä tukka, eteen työntyvä eli prognaattinen alaleuka ja paksut huulet.

Europidit ovat levinneet laajalle Eurooppaan, Pohjois-Afrikkaan, Lähi-itään ja Intiaan. Euroopassa asuvat europidit on vanhastaan jaettu itäbalttilaiseen, pohjoiseen, alppi-, välimeren- ja dinaariseen rotuun. Välimerenrotuun kuuluvat myös Pohjois-Afrikan, Iranin ja Etu-Intian europidiset asukkaat, ja sen alaroduksi luetaan Arabian ja eräiden Etu-Aasian osien orientaalinen rotu. Dinaarista rotua on mm. Balkanilla, ja sen alarotu on armenialaiset. Ruotsia on pidetty pohjoisen rotutyypin ydinalueena, mutta erään tutkimuksen mukaan siellä vain 11% asepalvelustaan suorittavista vastaa tyypillistä kuvaa vaaleatukkaisista, pitkäkalloisista ja sinisilmäisistä pohjoismaalaisista. Silti Intiasta Pohjois-Skandinaviaan ulottuvalla alueella asuvissa vaaleaihoisissa ihmisissä on runsaasti yhteisiä piirteitä. Europidien rotutyypistä poikkeavat selvimmin ainut, veddat ja baskit sekä polynesialaiset, jotka lienevät sekoittuneet mongolidien kanssa.

1. Rotujako Theodosius Dobzhanskyn mukaan (1962). Eurooppalaisia on levinnyt Pohjois-Amerikkaan, Argentiinaan, ja Chileen, Et.-Afrikkaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. 1) luoteis-eurooppalaiset (Skandinavia, Länsi-Eurooppa), 2) koilliseurooppalaiset (Suomi, Baltia, Puola, Pohjois-Venäjä) 3) alppirotu (Keski-Eurooppa, Balkanin pohjoisosat), 4) välimeren rotu (myös Arabia, Turkki, Iran), 5) hindut (Pakistan, Intia, Bangladesh), 6) turkestanilaiset (Keski-Aasia, Länsi-Kiina), 7) tiibetiläiset, 8) pohjoiskiinalaiset (myös Keski-Kiina), 9) klassiset mongolidit (Siperia, Mongolia, Korea, Japani), 10) eskimot (arktinen Pohjois-Amerikka, Grönlanti), 11) kaakkoisaasialaiset (myös Etelä-Kiina, Indonesia), 12), ainut (Pohjois-Japani), 13) lappalaiset, 14) Pohjois-Amerikan intiaanit, 15) Keski-Amerikan intiaanit (myös Yhdysvaltain lounaisosa, Et.-Amerikan pohjois-osa), 16) Etelä-Amerikan intiaanit, 17) tulimaalaiset (myös Patagonia), 18) itäafrikkalaiset (myös Etiopia, Sudan), 19) sudanilaiset, 20) metsäneekerit (Länsi-Afrikka), 21) bantut (Afrikka), 22) bushmannit (kuvassa) ja hottentotit (Et.-Afrikka), 23) Afrikan pygmit (Zaire), 24) dravidat (Et.-Intia ja Sri Lanka), 25) negriitot (Andamaanit, Malesia, Uusi-Guinea, Filippiinit), 26) melanesialais-papualaiset (Uusi-Guinea, Fidzisaaret), 27) murraylaiset (Kaakkois-Austr.), 28) carpentarilaiset (Pohj.- ja Keski-Austr.), 29) mikronesialaiset (Länt.-Tyynimeri), 30) polynesialaiset (kesk.- ja it.-Tyynimeri), 31) uushavaijilaiset, 32) latiinot (Keski- ja Et.-Amerikka), 33) Pohj.-Amerikan ja 34) Et.-Afrikan värilliset.

Sopeutuminen kylmään ilmanalaan

Mongolidien pääroturyhmä voidaan jakaa eri tavoin alaryhmiin mongoleista ja kiinalaisista aina Amerikan intiaaneihin asti. Monien antropologien mielestä tyypilliset mongolidikasvot osoittavat sopeutumista kylmään ilmastoon. Nenä on pieni ja litteä, silmiä suojelee yläluomien rasvakerros, ja kasvonpiirteet ovat yleensäkin litteät; kaikki nämä sopeutumat ovat omiaan vähentämään paleltumisvaaraa.

Etelässä asuvilla kiinalaisilla ja japanilaisilla nämä muutokset eivät ole yhtä selviä kuin pohjoisempana asuvilla kansoilla, mikä saattaa johtua siitä, että Siperiassa eläneet pohjoiset kansat joutuivat eristyksiin viimeisen jäätiköitymiskauden aikana ja valinta suosi niitä yksilöitä, jotka parhaiten soveltuivat ominaisuuksiltaan ankaraan ilmastoon. Ne joilla ei vaadittuja ominaisuuksia ollut, paleltuivat tai kuolivat keuhkokuumeeseen. Tämän teorian avulla on myös selitetty eskimoiden ja intiaanien ruumiillisia eroavuuksia. Intiaanien ensimmäiset esi-isät saapuivat Amerikkaan ennen viimeisen laajan jäätiköitymisen mongoleissa aiheuttamia muutoksia. Eskimot muuttivat vasta paljon myöhemmin, sen jälkeen, kun mongolidien kasvonmuodot jo olivat muuttuneet. Todennäköisempi selitys on, että intiaanit ovat ennen siirtymistään sekoittuneet joihinkin europidisiin kansoihin.

Afrikan ihmiset

Negridit asuttavat suurinta osaa Saharan eteläpuolista Afrikkaa. Neekerien roturyhmään kuuluvat itäafrikkalaiset, pitkät, laihat ja hentorakenteiset nilootit, tukevammat länsiafrikkalaiset aitoneekerit, keskiafrikkalaiset metsäneekerit sekä Keski- ja Etelä-Afrikan bantut. Toiseen negridiseen roturyhmään luetaan afrikkalaiset kääpiökansat, kaakkoisaasialaiset negriitot ja melanesialaiset. Tämän ryhmän naisille on ominaista rasvan kertyminen istuinpakaroihin.

Afrikkalaisiin kääpiökansoihin kuuluvat busmannit ja hottentotit elävät yhä mesoliittisen kivikauden elämää metsästäjinä ja keräilijöinä ja käyttävät kiviaseita ja -työkaluja. Heillä on monia erityispiirteitä, kuten maiskuttava kieli ja naisten kyky varastoida rasvaa takamuksiinsa (steatopygia). Näyttää siltä, että busmannit ovat ennen eläneet laajemmalla alueella ja että heidät on syrjäyttänyt bantujen ekspansio, joka alkoi toisella vuosisadalla eKr.

Oseanian asukkaiden alkuperä on ongelmallinen. Monet heistä, kuten melanesialaiset, ovat tummaihoisia negridejä, kun taas toisissa, kuten polynesialaisissa, on europidisia aineksia. He ovat ehkä tulleet Aasian manterelta tai Etelä-Amerikasta tai mahdollisesti molemmista suunnista. Australian alkuasukkaita on pidetty milloin negrideinä, milloin europideina, mutta mm. biokemiallisilta ominaisuuksiltaan he eroavat kaikista muista roturyhmistä.

Rotujen sekoittumisesta on paikoin ollut seurauksena pysyviä väestöjä, joita voidaan pitää uusina rotuina. Tällaisia ovat Pohjois-Amerikan värilliset ja havaijilaiset.

Rotujen ominaispiirteitä

Roturyhmät eroteltiin aikaisemmin pelkästään ulkoisten rakenneominaisuuksien perusteella. Huomiota kiinnitettiin ihonväriin, pituuteen, kallon ja kasvojen muotoon ja hiusten laatuun. Näiden ominaisuuksien ja asuinalueen perusteella erotettiin viisi rotua: kaukasialainen eli valkoinen, mongolinen eli keltainen, etiopialainen eli musta, amerikkalainen eli punainen ja malaijilainen eli ruskea. Myöhemmin on todettu rotujen eroavan toisistaan myös biokemiallisilta ominaisuuksiltaan, mikä näkyy mm. veriryhmissä. Ne ovat kaikilla roduilla samat, mutta niiden keskinäiset suhteet vaihtelevat roduittain.

Kallonmuoto ja ihonväri

Kallon indeksi on sen leveyden ja pituuden suhde (leveys / pituus x 100). Indeksin perusteella voidaan erottaa pitkäpäiset eli dolikokefaaliset (indeksi on pienempi kuin 75), keskipitkäpäiset eli mesokefaaliset (75-80) ja lyhytpäiset eli brakykefaaliset (suurempi kuin 80). Kasvojen sivukuvassa havaittava kasvokulma on nenän kärjestä otsaan ja alaleuan kärkeen vedettävien linjojen välinen kulma.

Vaikka kaikkia kallotyyppejä onkin kaikissa roduissa, niiden suhteellinen osuus väestössä vaihtelee roduittain. Länsi-Euroopan väestö on enimmäkseen keskipitkäkalloista, Keski-Euroopan taas yleensä lyhytkalloista. Aasian asukkaatkin ovat lyhytkalloisia, Australian alkuasukkaat taas pitkäkalloisia.

Ihonväri aiheutuu orvaskedessa olevasta pigmentistä eli melaniinista. Ihmisillä on yhtä paljon tätä väriainetta muodostavia soluja, mutta neekerien ihossa on enemmän melaniinihiukkasia kuin muiden. Melaniini suojaa auringon ultraviolettisäteiltä. Pohjois-Euroopan asukkaiden vaalea ihonväri varmistaa sen, että D-vitamiinia muodostuu ihossa auringonvalon vaikutuksesta näilläkin leveysasteilla, kun taas täällä elävät neekerit voivat saada riisitaudin.

Veriryhmät

Veri voidaan luokitella monenlaisiin veriryhmiin yleensä punasolujen solukelmussa olevien antigeenien perusteella. Nämä antigeenit ovat periytyviä. Ensimmäiseksi keksittiin ABO-ryhmät vuonna 1900. Myöhemmin elektroforeesi-menetelmä, joka perustuu sähköisesti varautuneiden hiukkasten hajaantumiseen sähköisessä kentässä, on paljastanut monia veren ominaisuuksia, jotka vaihtelevat yksilöittäin. Näihin kuuluvat hemoglobiinin, punasoluentsyymien ja seerumiproteiinien vaihtelut.

ABO-järjestelmän veriryhmää O esiintyy useimmin Amerikan alkuperäisväestöjen keskuudessa [2]. Kuitenkin eräillä Pohjois-Amerikan intiaaniheimoilla ja lappalaisilla on hyvin korkea A-ryhmäprosentti. Veriryhmää A on verrattain paljon Länsi-Euroopassa, Länsi-Aasiassa ja Australian alkuasukkailla. B-veriryhmää taas on eniten Keski-Aasiassa ja Intian pohjoisosissa. B-veriryhmäantigeeniä ei todennäköisesti ollut Australian eikä Amerikan alkuperäisväestön veressä lainkaan ennen valkoisten tuloa.

Rh- eli rhesus-järjestelmän antigeeneistä on esimerkiksi eurooppalaisilla runsaasti cde- ja CDe-muotoa, afrikkalaisilla erittäin runsaasti cDe-muotoa ja aasialaisilla, intiaaneilla ja australialaisilla tuskin lainkaan cde-muotoa. Rhesusnegatiivisia on noin 12 % Euroopassa mutta ei juuri lainkaan idässä, Oseaniassa ja Amerikan intiaanien keskuudessa.

Duffyn veriryhmäjärjestelmää hallitsevat Fy-a ja Fy-b -antigeenit, jotka Euroopassa ovat yhtä yleisiä, mutta Uudessa-Guineassa Fy-a on paljon yleisempi kuin Fy-b. molemmat taas puuttuvat miltei täysin neekereiltä. Diego-veriryhmäjärjestelmän toista pääantigeeniä (Di-a) tavataan miltei yksinomaan mongolideilla ja Amerikan intiaaneilla. Myös veren proteiini- ja entsyymijärjestelmissä ja muissakin ominaisuuksissa esiintyy muuntelua.

Muunnokset ja eloonjääminen

Näitä ja muitakin perinnöllisiä ominaisuuksia on käytetty rotujen alkuperän ja keskinäisen sukulaisuuden määrittämiseen, mutta mielenkiinto on kohdistumassa myös siihen, kuinka ja miksi tällaiset muunnokset ovat syntyneet. On esimerkiksi ruvettu selvittelemään sitä, onko tällaisista perinnöllisistä eroista hyötyä, lisäävätkö ne sairauksien vastustuskykyä tietyssä ympäristössä tms. Lämpimässä ilmastossa elävien rotujen ruumiinrakenne on yleensä solakampi kuin kylmässä elävien, joiden ihon alle kertyy helpommin lämmönhukalta suojaavaa rasvakudosta. Kuitenkin vain harvat rotupiirteet on onnistuttu selittämään sopeutumiksi rodun asuma-alueiden oloihin. Täysin on todistettu malarian ja poikkeavan S-hemoglobiinin välinen yhteys.

S-hemoglobiini on aikuisen normaalin hemoglobiinin muunnos, jota muodostuu niille henkilöille, joilla on kaksi tätä hemoglobiinia tuottavaa peittyvää geeniä. Näillä henkilöillä on sirppisoluanemiaksi sanottu vakava sairaus, joka johtaa varhaislapsuudessa kuolemaan. Ne taas, joilla on vain yksi HbS-geeni, eivät kärsi sairaudesta ja voivat viettää normaalia elämää. HbS-geenit näyttävät tämän perusteella siis haitallisilta siksi, että ne koituvat kohtalokkaiksi sille, jolla on niitä kaksi. Kuitenkin eräissä väestöryhmissä varsinkin Afrikassa HbS-geenejä esiintyy yleisesti. Tutkimuksissa havaittiin, että tämän hemoglobiinimuunnoksen levinneisyys oli sama kuin malarialoisioiden. Huolellisesti kerätyt tiedot osoittivat, että sellaiset lapset, joilla oli yksi HbS-geeni, olivat paremmin malarialta suojassa kuin ne, joilla ei sitä ollut. Heidän veressään oli jonkin verran virheellistä hemoglobiinia, eivätkä malarialoisiot ilmeisesti viihdy vääränlaista hemoglobiinia sisältävässä veressä. Yhden geenin aiheuttama sirppisoluisuus on siis Afrikassa yleistä, mutta se ei liity rotupiirteisiin, sillä Yhdysvaltain värillisiltä se on osittain karsiutunut pois. Heillä siitä ei ole mitään hyötyä.

Perinnöllisyystutkijat ja antropologit etsivät jatkuvasti vastaavanlaisia tapauksia, koska geenimuunnosten avulla he kenties pystyvät ratkaisemaan, mitkä ovat ne syyt, jotka ovat jakaneet ihmiskunnan erilaisiksi roduiksi [3].

Tukka on musta, käkkäräinen ja "villainen" olemukseltaan, se on litteä ja elliptinen, ilman minkäänlaisia kanavia tai pyörteitä kuten eurooppalaisilla.

Nenä on paksu, laaja ja litteä, usein kääntynyt ylöspäin näyttäen limakalvon punertavan sisustan, joka on apinoiden limakalvon kaltainen.

Neekereiden kädet ja jalat ovat suhteessa pidemmät kuin eurooppalaisten. Olkaluu on hieman lyhyempi ja käsivarsi pidempi, siten verrattavissa apinoihin.

Silmät ovat esiintyöntyvät, iris on musta ja kehä sen ympärillä suuri. Silmässä on usein kellertävä skleroosi päällä, kuten gorilloilla.

Neekerillä on lyhyempi keskivartalo; Rintalastan jakava alue on pyöreämpi. Lantio on kapeampi ja pidempi, kuten apinalla.

Suu on hyvin leveä ja huulet ovat hyvin paksut, suuret ja ulospäin työntyvät.

Neekerin ihossa on paksu känsäinen kerros, mikä sietää raapimista ja estää bakteerien sisäänpääsyä.

Neekerillä on paksu ja lyhyt kaula, joka muistuttaa ihmisapinoiden kaulaa.

Kallon rakenteet ovat yksinkertaisempia kuin valkoisilla ja yhtenevät aikaisemmin.

Korvat ovat pyöreähköt, kohtalaisen pienet, jokseenkin korkealla ja kiinnittyneet samankaltaisesti kuin apinoilla.

Neekereiden lantio on voimakkaammin kehittynyt kun taas valkoiset ovat kehittyneet enemmän rinnan kohdalta.

Leukaluu on suurempi ja vahvempi ja työntyy eteenpäin antaen, alemmaksi vetäytyvän otsan kanssa, 68-70:n asteen kasvojen kulman. Eurooppalaisilla kasvojen kulma on 80-82 astetta.

Kädet ja sormet ovat suhteessa kapeammat ja pidemmät. Ranteet ja nilkat ovat lyhyemmät ja rotevammat.

Kallon etummaiset luuosat ovat vähemmän koverat ja tilavat. Kallo on paksumpi erityisesti sivuilta.

Neekereiden aivot ovat tavallisesti 9-20% pienemmät kuin valkoisten.

Hampaat ovat suuremmat ja kauempana toisistaan kuin valkoisilla.

Selkärangan kolme kaarretta ovat vähemmän selväpiirteiset neekerillä kuin valkoisilla ja siten enemmän apinoiden kaltaiset.

Neekerin reisiluu on vähemmän epäsuora, sääriluu kaarevampi ja eteenpäin taipunut, pohje korkeampi mutta vähemmän kehittynyt

Kantapää on leveä ja suojaava, jalka pitkä ja leveä mutta lievästi kaartunut aiheuttaen lattean jalkapohjan, isovarvas on lyhyempi kuin valkoisilla.

Nenän kaksi varsinaista luuta ovat satunnaisesti yhtyneet, kuten apinoilla.

MITÄ ON ARJALAISUUS?

Lait, jotka vallitsevat nykyään arjalaisissa (pääosin valkoisissa) yhteiskunnissa ja jotka esimerkiksi rajoittavat tai kieltävät aseiden kannon, puolisotilaallisten ryhmien muodostamisen, tappelemisen tai rotusyrjinnän (joka nähdään rikoksena) eivät ole ainoastaan ristiriidassa arjalaisen ihmisen luonnollisten tapojen ja vaistojen kanssa, vaan myös orjuuttavat häntä. Jotta ymmärtäisimme kuinka sortavia ja luonnottomia tällaiset lait ovat, ja kuinka rappeutuneita ovat yhteiskunnat jotka laativat ja toteuttavat niitä, on meidän tarpeen ensin tarkastella mitä arjalaisuus oikeastaan tarkoittaa. Arjalaisuus merkitsee enemmän kuin vain arjalaista syntyperää (valkoinen, eurooppalainen) oleminen. Se merkitsee tiettyä asennetta elämään. Joku arjalainen, tällaisen asenteen omaava, on tarmokas ja terve, toisin sanoen hieno esimerkki siitä, mitä arjalaisuus on. Toinen ansioitunut piirre arjalaisessa asenteessa on aggressiivinen, taistelua rakastava luonne. Kolmas piirre on synnynnäinen yksilön ylpeydentunto, se kuinka luonnollista arjalaiselle on olla vastuussa itsestään. Esi-isämme ilmensivät vaistomaisesti tällaista asennetta, ja myös valtaosa arjalaisista yhteiskunnista - aina Homeroksen kreikkalaisesta yhteiskunnasta viikinkeihin - ilmensi arjalaista asennetta tavoissaan ja elämäntyylissään. Kaikki aidot arjalaiset tavat (tai "lait") heijastavat tätä asennetta. Esimerkiksi läheskään kaikissa arjalaisissa yhteiskunnissa ei ole ollut sellaista rikosta kuin "murhaa" josta on ainoana pakollisena rangaistuksena vankeus tai kuolema todettaessa "syylliseksi" tähän "rikokseen". Muinoin oli käytössä vain joustavia rangaistuksia, peräisin tavasta, jonka mukaan uhrin perheen tuli saada korvausta, yleensä tavaran tai rahan muodossa. Joskus toisen ihmisen tappanut saatettiin rangaistukseksi karkottaa maasta, joskus taas lainrikkojan täytyi suorittaa rituaalinomainen puhdistautuminen, esimerkiksi uhraamalla lahjoja jumalille. Toisinaan pahantekijää rangaistiin kuolemalla. Tällaisia tapoja harjoitettiin kaikissa arjalaisissa yhteiskunnissa ennen Homeroksen aikaa sekä mm. viikinkien, anglosaksien (englantilaisten) ja walesilaisten keskuudessa. (Anglosaksisissa ja germaanisissa yhteiskunnissa korvausta kutsuttiin sanalla Wergeld). Voisi siis sanoa, että nämä tavat, tai niiden puuttuminen, mahdollistavat aidon arjalaisen yhteiskunnan erottamisen epäarjalaisesta. Näin ajateltuna yhteiskunta, joka kehittyi esimerkiksi keskiaikaisessa Englannissa (osittain kristillisen vaikutteen alaisena) oli epäarjalainen, kun taas walesilainen yhteiskunta ja sen tavat jotka Edvard I tuhosi (Canterburyn arkkipiispan alullepanosta) olivat arjalaisia ja siten sivistyneitä.

Rasismi on hyvä, terve, normaali ja tarpeellinen asia

Rasismi on hyvästä. Se suojelee jokaista rotua joka sitä harjoittaa, sekä puolustaa näiden rotujen oikeutta omaisuuteensa. Kuten on jo tullut esille, rasismi synnyttää positiivista ylpeyden tunnetta ihmisen sydämessä, sekä halua jatkaa ja suojella omaa rotuaan. Vain ihminen joka vihaa valkoista rotua, haluaa tuhota tuon rotuamme suojelevan rasismin. Rasismi on ainut asia joka voi suojella esi-isiemme perintöä ja varmistaa, että heidän luomansa hyvinvointi ja turva siirtyy oikeutetuille perijöilleen.

Huomaa, kuinka rasismin karsiminen tavallisesta valkoisesta ihmisestä on johtanut hänen oikeuksiensa vähenemiseen. Ihminen jolla on rotutietoisia tuntemuksia ei istu paikallaan kun hänen rotuaan kohdellaan kaltoin. Ihminen jolla ei ole näitä tuntemuksia ei tee minkäänlaista aloitetta pelastaakseen kansansa. Kun valkoinen rotu on tullut raiskatuksi ja ryöstetyksi, kuinka valkoiset ovat reagoineet? He ovat reagoineet sen mukaan millaisia rodullisia mielipiteitä heillä on: sen mukaan, minkä asteista heidän rasisminsa on. Ne valkoiset, jotka ovat menneet anti-valkoisen propagandan lankaan ja joilla ei ole rasismin hitustakaan jäljellä, sanovat ’kyllä’ valkoisen maansa tuholle. He kannattavat moninaisuutta aivan kuin se olisi siunaus, vaikka todellisuudessa se on tappava tauti. Ihminen, joka on täynnä rodullista ylpeyttä, tuntee närkästystä nähdessään kuinka hallitus on luovuttanut hänen maansa ei-valkoisille. Rasismi on avaintekijä joka erottaa ne, jotka ovat valmiita taistelemaan maansa puolesta, ja ne, jotka eivät ole.

Rasismi on tervettä. Katso ketä tahansa Aids-potilasta niin näet mitä tapahtuu kun immuunisysteemi romahtaa. Mikään ei enää suojele kehoa vihollissoluilta; tauti leviää vauhdilla. Kuvittelepa Washington DC:tä valkoisen rasismin kadottua lopullisesti: Tämä USA:n pääkaupunki olisi 95-prosenttisesti mustien asuttama ja täynnä rikollisuutta. Sen murhatilastot ovat kymmenenkertaiset koko maahan verrattuna eikä toivoa paremmasta ole näkyvissä. Lähes kaikki valkoiset ovat lähteneet, eivätkä jäljelle jääneetkään ole osallistuneet kaupungin rakentamiseen. He eivät myöskään ole kykeneviä johtamaan sitä ilman vahvaa ulkopuolista apua. Immuunisysteemi epäonnistui tuossa kaupungissa täysin ja kaupungista tuli kuoleman oma. Valkoisilla ei ollut tuossa kaupungissa enää mitään omaa, vaikka he sen rakensivat. Rasismi oli kadonnut, ja sen mukana myös halu suojella omaa maata ja kaupunkia. Valkoiset siis luovuttivat kaupunkinsa mustille.

Rasismi on normaalia. Ihmisillä on syntyessään luonnollinen taipumus olla kaltaistensa seurassa. He pyrkivät puolustamaan perhettään tai ryhmäänsä. Useimmissa perheissä pojat puolustavat toisiaan ja siskojaan; jos käyt yhden kimppuun, saat kaikki niskaasi. Mielenkiintoinen esimerkki siitä, kuinka rodut pitävät yhtä, on se tapa jolla ghettojen jengit jakavat alueensa rotujen mukaan. He syntyvät rasisteiksi ja se on normaalia.

Ennen vasemmistolaisuuden tuloa 1960-luvulla useimmat valkoiset olivat rasisteja. He eivät vihanneet muita rotuja eivätkä ahdistelleet näitä. He harjoittivat hyväntekeväisyyttä joka kohdistui erityisesti muihin rotuihin ja maihin. Silti he olivat samalla rasisteja! He asuivat täysin valkoisissa naapurustoissa ja pitivät siitä. He laittoivat lapsensa täysin valkoisiin kouluihin ja vaativat, että näin tulee olla jatkossakin. He pitivät huolen siitä, että heidän tyttärensä naivat valkoisen miehen ja että hän saisi näin valkoisia lapsia. He olivat hyviä ja rehellisiä ihmisiä jotka eivät tunteneet vihaa vaan rasismia. Nämä ihmiset loivat Amerikan. He tekivät maasta suuren. Ja silti, he olivat rasisteja!

Rasismi on tarpeellista. Kuten on jo tullut esille, rasismi toimii kuten immuunijärjestelmä joka suojelee rotua sukupuutolta. Ilman immuunijärjestelmää rotu - kuten ihminenkin - kuolee. Näemme tämän tapahtuvan tänään USA:ssa sekä useissa muissa valkoisissa maissa missä rasismi on tuhottu tai missä sitä on rajoitettu. Näitä valkoisia valtiota ovat valtaamassa ei-valkoiset jotka painostavat valkoista rotua, lisääntyvät sen kanssa ja tuhoavat sen. Ilman rasismia valkoinen rotu on tuomittu kuolemaan.

Vaikka hallitus ja media jatkuvasti paasaavat siitä, miten paha asia rasismi on, tiedämme asian kuitenkin olevan päinvastoin. Se on fakta. Koska hallitus ja media selvästikin valehtelevat meille, on turvallisinta jättää ne huomioimatta. Meidän täytyy kääntää selkämme näille ihmisille jotka vihaavat rotuamme, ja ottaa oma suuntamme.

Meidän tulisi tehdä kaikkemme kehittääksemme kansassamme vahvaa rasismia. Rasismi on rodun tai lajin elinehto. Lapsillemme tulisi opettaa, että heidän rotunsa on aivan yhtä tärkeä kuin heidän perheensä, sillä niillä on yhteinen lähde. Perheellämme on yhteinen historia, ja niin on rodullammekin. Perheemme on yhtä kuin lähiomaisemme, ja niin ovat rotumme jäsenetkin. Me valkoiset olemme geneettisesti toisiamme lähempänä kuin muita rotuja. Meidän tulisi olla ylpeitä eurooppalaisesta historiastamme. Se kuuluu meille eikä millekään muulle rodulle. Me olemme sen suojelijoita ja perijöitä, mitä mikään muu rotu ei voi olla.

On hyvin tärkeää opettaa lapsillemme, että rodun puolustaminen on välttämätöntä, ei koskaan vapaaehtoista. Seurustelemme vain omaan rotuumme kuuluvan kanssa, ja menemme naimisiin vain kaltaisemme, valkoisen ihmisen kanssa. Tämä asia tulisi opettaa heille niin, että heitä kuvottaa pelkkä ajatuskin seka-avioliitosta. Heidän - kuten kaikkien aikuistenkin - tulisi olla tietoisia siitä, että valkoisen ympäristön säilyttäminen naapurustoissa, kouluissa ja työpaikoilla on paras keino jolla suojautua sukupuuttoon johtavalta, rotujen väliseltä kanssakäymiseltä.

Rasismi: 1) Uskomus siitä, että eri ihmisrotujen välillä on eroja, ja että nuo erot ovat merkittäviä. 2) Uskomus siitä, että rotu on yksi tärkeimmistä ihmisessä korostuvista piirteistä. 3) Uskomus siitä, että jokainen ihminen on osa rotuaan, ja että tuo suhde on hyvin tärkeä. 4) Uskomus siitä, että jokaisella rodulla on oikeus puolustaa omaa selviytymistään. 5) Uskomus siitä, että joka rodulla on oikeus omaan maahan joka on suhteellisen puhdas muista roduista.

Koska vasemmistolaiset ovat määritelleet sanan rasisti omiin tarkoitusperiinsä sopivaksi, ovat monet rasistit päättäneet alkaa kutsumaan itseään jollakin muulla nimellä, esim. rotutietoinen. Silti jokainen näistä nimistä viittaa samaan asiaan: uskomukseen, että rodulla on väliä, ja että rotumme selviytyminen on meillä tärkeää. Nyt kun tiedämme, mitä rasismi todella on, katsokaamme mikä sen tehtävä on, miksi se on olemassa, ja miksi on niin tärkeää että sitä on.

Aloitetaan käsitteellä ryhmän suojeleminen. Mikä on ryhmä? Tietosanakirjan mukaan ryhmä on joukko yksilöitä joita yhdistää jokin yhteinen tekijä (kuten fyysinen yhteistyö, yhteisö, tai perimä). Mikä on edellytys ryhmän olemassaololle? Yhteinen tekijä. Mitä täytyy tehdä, jotta ryhmä saadaan tuhottua? Yhteisen tekijän poistaminen, tietysti.

Valkoisen rodun ryhmää yhdistää kaukasialaisen rodun tunnuspiirteet sekä eurooppalaiset sukujuuret. Ryhmä on olemassa niin kauan, kuin nämä asiat ovat sitä yhdistävä tekijä. Jos ne tuhotaan, tuhoutuu myös ryhmä. Kuinka yhteiset rodun ja perimän tekijät voidaan tuhota? Tietysti levittämällä monikulttuurisuutta. Entä kuinka yhteisiä tekijöitä voidaan lujittaa? Rasismilla, tottakai! Rasismi edistää ylpeydentuntoa perimästäsi sekä rakkautta kansastasi. Se korostaa ryhmää lujittavia tekijöitä ja vastaavasti torjuu sitä heikentäviä asioita.

Rasismi välttää erityisesti geneettistä sekoittumista erilaisten kansojen kesken, ja siten suojelee rotua. Rotujen sekoitus nimittäin tuhoaa valkoiseen rotuun kuuluvia henkilöitä yhdistävän tekijän. Rasismi vastustaa kaikenlaista sekoitusta ja haluaa edistää ryhmän geneettistä yhtenäisyyttä joka mahdollistaa rotumme hyvinvoinnin tulevaisuudessakin. Kun yksilö on rodullisesti tietoinen, hän ei halua sekoittaa geenejään toiseen rotuun kuuluvan henkilön kanssa koska hän tietää sen vahingoittavan omaa ryhmäänsä. Hän tietää, että tuollainen teko heikentää hänen ryhmänsä asemaa tulevaisuudessa.

Rasismi myös puolustaa ryhmän henkilökohtaista omaisuutta, jonka on määrä siirtyä sen oikeutetuille perijöille. Kuten Amerikassa on nähty, "kansalaisoikeusliikkeet" ja muut vasemmistolaiset ryhmät ovat hyökänneet valkoisia vastaan, varastaen heidän maansa. Perintö jonka valkoisten amerikkalaisten esi-isät ovat heille jättäneet, on otettu väkisin pois. Syntymäoikeutemme on annettu niille, joilla ei ole oikeutta siihen. Tämän mahdollisti se, että rasismia kohtaan on hyökätty koska sen on katsottu edustavan jotain pahaa. Valkoisilta on riistetty normaali rasismi tarkoituksena tuhota tämä hieno rotu. Nykyään rasismi ei enää puolusta valkoisen rodun maita tai kansoja, eikä se enää suojele lapsillemme tarkoitettua perintöä tulevaisuudessa.

Rasismi on valkoisen rodun immuunijärjestelmä. Se käy tarvittaessa hyökkäävän organismin kimppuun, ajaen sen pois. Jokaista, joka syyttäisi valkosolua vihasta, kutsuttaisiin typerykseksi. Kehon suojeleminen on oikeutettu ja terve teko joka on välttämätön jokaiselle ihmiselle ja eläimelle joka haluaa puolustautua ulkoisilta uhilta. Samoin on valkoisella rodulla oikeus ja velvollisuus torjua sellaiset vieraat jotka eivät ole osa omaa rotua ja jotka yrittävät päästä kansamme kehoon käsiksi. Rasismi auttaa meitä reagoimaan hyökkäykseen ja korjaamaan vahingot välittömästi. Rasismi auttaa meitä näkemään vaaran jo ennen kuin se muuttuu uhkaavaksi, ja suunnittelemaan vastatoimia ennen kuin niitä tarvitaan. Aivan kuten terve immuunijärjestelmä, rasismi suojelee tehokkaasti kehoa parantumattomalta sairaudelta.

Eli niin kauan kuin rasismi esiintyy vahvana rodullisessa ryhmässä, rodulla on mahdollisuus selviytyä ja kukoistaa. Luja terveys on mahdollista ihmiskehossa vain jos sen immuunijärjestelmä toimii kunnolla. Vankka terveys on mahdollista rodullisessa yhteisössä vain niin kauan kuin rasismi toimii moitteettomasti. Ryhmän selviytyminen on kiinni rasismista, ja mahdotonta ilman sitä.