IRC-Galleria

Pikkuiseni
miksi asut vielä pelkojen maassa
etkö näe että voisit jo paeta
miksi annat varjojen langeta
niin kauniille nuorille kasvoillesi?
Pimeys painaa harteitasi
kuuntelet kellojen soittoa
sitä tauotonta toistoa
joka saa sut itseäsi epäilemään
ja kiinni kahleisiin jäämään.

Pieni rakkaani
etkö kuule kuinka sua kutsutaan
sun nimeä jo huudetaan
ja kaikki ovet avataan.
Miksi jäisit enää paikoillesi
etkö tunne vapaita käsiäsi
voit itse päätää suuntasi.

Älä pelkää pieni lintuseni
tiedän että valo polttaa silmiäsi
häpeät ontuvaa askellustasi
On kai vaikeaa kun ehti jo niin
rakastua kahleisiin
kai niistäkin jotain turvaa saa.
Mut tiedän että sun jalat kantaa
on paljon mitä maailma voi antaa
jos nyt lähdet kulkemaan
Rakkaani, tiedän ettet tule katumaan.

(c) Katri

Missä perhoset asuu talvella
miksi lumi on juuri valkeaa
Miksi aika kulkee niin nopeaa
miksi haluan aina muuta kuin mitä saan?

Kasvaako siilin piikit niin kuin tukka
onko mitään pehmeämpää kuin hänen poskensa nukka
Onko parempi saada vai antaa
milloin uskon että tää elämä kantaa?

Miksi etsimme täällä rikkauden lähdettä
vaikka tiedämme ettei se oo kestävää
Jatkuuko vielä kauan tätä hämärää
Vai tulisko joku ja sanois et "hei mä aion olla tässä"
Saattaisinko mä nyt pysähtyä
ja olla ihan toisen lähellä?

Kertooko joku mulle kuka mä oon
voisinko lakata juoksemasta pakoon
miksi on niin vaikeaa uskaltaa
kertoa että toista voisi rakastaa?

(c) Katri

On se vähän vaikeeta rakastaa
kun aina vaan puukkoja selkään saa
niin että kyyneleet virtaa.
Mitä jäljelle jää
kun rakkaus täältä häviää
yksinäisyyttä kyllä riittää.

Mä yritin kerran antaa
jotain itsestäni
mut ei se kauas jaksanut kantaa
ei se kelvannut, mut hylättiin
ja oven taakse jätettiin.

Sit kerran mulle tarjottiin unelmaa
oisin pääroolin voinut saada
yhden miehen elämän näytelmässä
mut hylkäsin sen ja nyt oon tässä
ihan yksin itkemässä.

Ei ylpeys lämmitä kylminä öinä
ei varovaisuuden kylkeen voi käpertyä
Yritän selvittää mun sisintä
sitä miksi sieluni kasvaa jäätä.

Kuuletko mun sanovan: "Tule luokse" vai "Katoa!"
En tästä itsekään selvää saa
mä haluisin kyllä uskaltaa
mut onko sulla aikaa
odottaa kun mä vastaan pyristelen
tiedän kyllä vastauksen:
haluun sun luokses jäädä
mut tää on mulle vaikeaa
uskoa että joku vois rakastaa
mua ihan kokonaan.

Ole mulle kiltti ja hellä, pyydän
vaikka itse pyyhkeen kehään heitän
Ole sinnikäs ja rohkea
sua mä haluan katsoa
silmiin ja sanoa: Ollaan vaan tässä
en muuta halua elämässä.

(c) Katri

En oo sun paperinukkeprinsessa
et voi piirtää mulle kotia
keksiä mulle unelmia
ja määrätä mun tunteita.

Et voi laittaa mua laatikkoon
kun sua ottaa aivoon
Tää leikki ei mee sun säännöillä
ei tässä pisteitä kerätä
Et voi kaikkea hallita
ei mua edes huvita pelata.

En syntynyt aaneloselle
valkealle puhtaalle
vaan mulla on menneisyys
joukossa jokunen ikävyys.

Et tiedä musta kaikkea
enkä edes halua kertoa
en usko sun voivan ymmärtää
luulet että kaikki on niin selvää.

Mulla on muutama salaisuus
ja mielessä eräs haave ihan uus
ei sulle kuulu mun tulevaisuus.
Ehkä löydät neiti kiiltokuvan
tai pienen söpön mollamaijan
jonka kanssa leikkiä kotia.

Mä menin jo eteenpäin
et uskonut että kävisi näin
ei tästä voi ketään syyttää -
tää on vain elämää.

(c) Katri

Uskaltaisinko kertoa
että pidän sun naurusta
sun kävelytyylistä
ja vähän ujosta hymystä.

Se hymy sulatti mun sydämen
ne jäähileet jotka jätti joku toinen.

Uskaltaisinko sua kädestä tarttua
tai hipaista sun poskea
ihan varovasti koskea
tiedän että pelkäät niinkuin mä
mut en halua kauas susta jäädä
Me voitais löytää pala satua
jos uskalletaan tää hiljaisuus rikkoa.

Mä olen kai jo aikuinen
joku sanoisi että nainen
mut mun sydän on kuin pienen tytön
vähän arka mut silti innokas
mun sisällä vois olla palo voimakas
jos tuut mun luo ja sen sytytät
palan sulle niin että säkin lämpiät.

Kuuletko nää haaveet
jos kuulet niin miksi pois meet
etkö usko että voisin susta tykätä
ajatteletko että "sehän oon vaan mä"
Mut juuri siksi sen teen
juuri sä sytytit mun toiveen.
Juuri sun luo tulen tänään
hiivin ikkunas taa ja nään
sun mietteisiin vaipuneen pään
Oot niin kaunis et mun sydämeen sattuu
haluun olla sun ja tiukasti tarttuu
en ikinä menis pois
tää kaikki kauniiksi muuttua vois.
Jos me uskallettais.

(c) Katri

Mä odotan
milloin tulee täysikuu
mä odotan
mun hiukset harmaantuu

Tiedän, sulla oli syy
mut mun iho rypistyy
ja muistot hämärtyy

Sanoit että rakastat liikaa
vai oliko se jotain ennen mua
et halunnut satuttaa
Silti haaveesi maailmalla on
sun sydän villi ja koditon

Pitääkö mun vaan odottaa
kun sä päätit kadota
Vai tulisko joku muu
niin et tää sumu kirkastuu
mut vielä sun muisto sattuu.

(c) Katri

Oi pieni hauras enkelini
sun siivistä putosi höyheniä mun eteiseeni.
Tule sisään edes hetkeksi
kadut on tuuliset ja kuumeeksi
tuo vilu pian vaihtuu.

Saat täällä levätä
mä ruokin sua
keitän teetä ja laitan leipiä
peittelen sut ja tulen viereen
nukutaan tää kylmä pois
kun herätään sun lämmin ois.

Kun nukut mä ompelen ne höyhenet takaisin
ja aamuauringon säteisiin
voit lentää kuin uusin siivin.

(c) Katri

Rakkaani
Olet kaunein harharetkeni
olet polku joka eksytti
hiekka joka upotti
mä vajosin enkä pääse irti.

Olet syrjäseutu
tiesi kavalat
hämärään mut saattelivat
unelmien hautausmaalle
jossa varjomme tanssivat.

Olet pimeä joki
kuohusi vei mut mukanaan
löi kiviin ja paiskasi pohjaan
en osaakaan uida
ainakaan vastavirtaan.

Olet eksyttävä käytävä
tännekö mä jään
alati pimeään
käteni haparoivat seinää
en ulospääsyä löydä.

Mitä voin tehdä
huudan ja odotan
jos joku kuulisi
mut täältä korjaisi
yöstä pois saattelisi.
Odotan.

(c) Katri

Aika säälittävä tuo yrityksesi
piirsit paksun mustan viivan
- oikein viivottimella tietysti -
meidän väliimme
Ajattelitko että sinä seisot siellä
ja minä täällä
Ajattelitko suojella itseäsi minulta?

Kuka pelkää hullua naista?
Kuuletko öisin minun huutoni
miten valitan ja vaikeroin
kuuletko sen korvissasi
vaikka luulit päässeesi minusta eroon.

Kuuletko minun nauruni
miten pilkkaan sinua päin naamaa
Mielipuolen ääni se on!

Mutta tiedätkö mitä
En se ole minä
vaan sinun syvyytesi
sinun pimeytesi
sinä sinä sinä sinä sinä
loputtomiin
itseäsi sinä pelkäät.

(c) Katri

Rakas Isä
kiitos auringosta
jonka annat paistaa
mieleni pimeimpiin nurkkiin
niihin jotka niin mielelläni salaisin Sinulta.
Kiitos voimasta
jolla vedät valoon
vaikka mielelläni jäisin yksin
istumaan harmaaseen hämärään.

En tiennyt paremmasta
etsin lohtua luodusta
syliä surusta.
Suljin korvani kutsultasi
ja huusin vielä päälle
jotta äänesi peittyisi.

Isä kiitos kärsivällisyydestäsi
miten aina annat minut tulla
harharetkiltäni palata
ja joka kerta halaat sanoen:
Tervetuloa rakas lapseni.
Ja kiitos siitä
ettet koskaan päästä irti.

Isä kiitos ettet koskaan tokaise:
"Mitäs minä sanoin"
Kiitos etteivät silmäsi ole tuomarin
vaan rakkaudellasi minua katsot.

Kiitos että näet ylpeyteni vihani pelkoni ja haavani
ja kuulet myös naurun ja kiitoksen
Kiitos että tunnet ne salaisimmat unelmani
joita en kellekään uskalla edes kuiskata.

Isä kiitos armosta
miten kerta kerran jälkeen
annat armosi huuhtoa
tahraiset vaatteeni
Ei ole likaa jota se ei puhdistaisi.

Isä kiitos rakkaudestasi.
Kiitos että näytit minulle:
Rakkaudessa ei ole pelkoa.

Terveisin,

Katri.