IRC-Galleria

Aika säälittävä tuo yrityksesi
piirsit paksun mustan viivan
- oikein viivottimella tietysti -
meidän väliimme
Ajattelitko että sinä seisot siellä
ja minä täällä
Ajattelitko suojella itseäsi minulta?

Kuka pelkää hullua naista?
Kuuletko öisin minun huutoni
miten valitan ja vaikeroin
kuuletko sen korvissasi
vaikka luulit päässeesi minusta eroon.

Kuuletko minun nauruni
miten pilkkaan sinua päin naamaa
Mielipuolen ääni se on!

Mutta tiedätkö mitä
En se ole minä
vaan sinun syvyytesi
sinun pimeytesi
sinä sinä sinä sinä sinä
loputtomiin
itseäsi sinä pelkäät.

(c) Katri

Rakas Isä
kiitos auringosta
jonka annat paistaa
mieleni pimeimpiin nurkkiin
niihin jotka niin mielelläni salaisin Sinulta.
Kiitos voimasta
jolla vedät valoon
vaikka mielelläni jäisin yksin
istumaan harmaaseen hämärään.

En tiennyt paremmasta
etsin lohtua luodusta
syliä surusta.
Suljin korvani kutsultasi
ja huusin vielä päälle
jotta äänesi peittyisi.

Isä kiitos kärsivällisyydestäsi
miten aina annat minut tulla
harharetkiltäni palata
ja joka kerta halaat sanoen:
Tervetuloa rakas lapseni.
Ja kiitos siitä
ettet koskaan päästä irti.

Isä kiitos ettet koskaan tokaise:
"Mitäs minä sanoin"
Kiitos etteivät silmäsi ole tuomarin
vaan rakkaudellasi minua katsot.

Kiitos että näet ylpeyteni vihani pelkoni ja haavani
ja kuulet myös naurun ja kiitoksen
Kiitos että tunnet ne salaisimmat unelmani
joita en kellekään uskalla edes kuiskata.

Isä kiitos armosta
miten kerta kerran jälkeen
annat armosi huuhtoa
tahraiset vaatteeni
Ei ole likaa jota se ei puhdistaisi.

Isä kiitos rakkaudestasi.
Kiitos että näytit minulle:
Rakkaudessa ei ole pelkoa.

Terveisin,

Katri.

Kuka olen
mikä näistä tunteista
on minä
Häilyvä aavistus
minuuden sata särmää
onko jossain peili
josta näen kokonaisen
itsen

Tunteeni
nollasta sataan
kaikki on väliaikaista
vain hetkiä
joina samastun sinuun
tai ideaan sinusta

Missä on minuus
vai onko sitä
oliko se aikojen alussa
vai huomisessa
saavuttamattomissa

Onko sillä rajat
vai onko se muuttuva
kuin ameeba
Voinko nähdä sen itse
onko se kuin ääneni
erilainen sinun korvissasi

Oletko sinäkin hajanainen?
Vai oletko eheä
täydellisen pyöreä
Näetkö itsesi
kun katsot minuun

(c) Katri

Tiedätkö miltä tuntuu herätä
kun ensimmäinen ajatus olet sinä
Miten pakotan aamiaisen alas
ja tiedän miten tänäänkin jauhat minut hampaisiisi
Valitsen vaatteet ja mietin
mikä sinua ei ärsyttäisi
Älä laita housuja - ne on paskan ruskeat
Älä laita hametta - oot ruma huora

Tiedätkö miltä tuntuu ajaa isän kyydissä kouluun
ja toivoa että voisin aina istua tässä etupenkillä
En menisi pulpetin ääreen
siellä sinä
ja kuminpalasade joka kastelee minut niin että
vaatteeni muuttuvat läpinäkyviksi
alla vain minun alhaisuuteni.
Siinä alastomana edessäsi yritän muuttua pieneksi
niin pieneksi että voisin hajota liitupölyksi luokan lattialla.

Tiedätkö miltä tuntuu toivoa
ettei tarvitsisi puhua
miten sanat tukehduttavat minut
sinun sanasi, pauhaavat
ja minun, joita kukaan ei kuule

Kävelen luokan eteen
anon armoa sinulta
mutta takarivistä äänesi vyöryy kuin panssarivaunu
olet tänäänkin päättänyt rangaista minua.
Sinä luet minulle tuomion synneistäni
jotka tein tässä luokassa ja koulun pihalla
olin vieras
en kuulunut joukkoosi
siihen jonka valat vahvistettiiin
sinisellä smartilla välitunnilla
ja johon kastettiin kolmosoluella, tai pullolla mitä vaan.

Tiedätkö miltä tuntuu pelokkaat illat
ja valvotut yöt
kun jokainen viisarin liikahdus vie lähemmäksi sinua.
Tiedätkö, miltä tuntuu hukkua pelkoon?
Minä tiedän.

Ja tiedätkö, miltä tuntuu vihata sinua?
Kaiken tämän jälkeen
olen varma että tiedät.

(c) Katri

Onko viha pahasta?
Miksi on helppo vihata rakasta?
Ne sanoo että
viha syö sun sielua
mut haluisin vaan karjua
pahoja, pahoja sanoja.

Moni tulee lampaan vaatteissa
hohtavissa, valkeissa
Mut älä mene lankaan
ne tahtoo viedä sut hautaan
sinne mihin unelmat haudataan
ja päälle nauretaan.
Olit hyväuskoinen, hölmö.
Etkö tajua tätä maailmaa?

(c) Katri

Hän on rikkinäinen prinsessa
sillä kruunu on ihan vinossa
mekon silkkihelma tahriutui
niillä poluilla joilla hän harhaili.

Hältä särkyi tuhat unelmaa
hän putosi joskus korkeelta
tuli vastaan liian monia
jotka kiillotti vain kruunuaan
ja sanoi: "Olen prinssi vieraan maan"
ja sitten oli myös sammakoita
ne vaati: "suutele ja rakkauteni saat
ja muutun prinssiksi
uljaaksi"

Ei prinsessa tiennyt
ennen kuin näki
että totuus on valhe
ja lupaus hämähäkki
joka verkkoonsa saa
pienen katoamaan.

Mutta puhalsi tuuli
verkon hajotti
prinsessa putosi taas.
Yllätys:
se ei sattunut enää
hän tietää että pärjää.

Ehkä jossain joku odottaa
ja sydämensä hälle avaa
hän näkee kruunun sisäisen
sen kalleimman, sen kultaisen
ei sitä tarvii kiillottaa
se on vaan
ja hälle loistaa.




(c) Katri