Eilinen oli surun päivä, mamman hautajaispäivä. Hautajaiset oli kauniit ja läsnä oli rakkaita ihmisiä. Illalla väsytti armottomasti kaiken sen henkisen kuormituksen takia. Liekö se syynä myös yöllkseen heräämiseen, joka venyi kahden tunnin valvomiseksi. Huokaus.
Huomenna on rakkauspäivä eli K:n ja mun viides vuosipäivä. Allekirjoitan sen, että rakastuminen on helppoa, mutta rakastuneena pysyminen vaatii työtä ja panostusta. Ylä- ja alamäkiä, matkoja, riitoja, sopimisia, yhteisiä haaveita ja rakkautta... siinä lienee meitin parisuhteen kestävyyden avain.
Saisinkohan mää ottaa nokoset? Vaikka si, kun oon ripustanu pyykit kuivumaan.