IRC-Galleria

Ei mulla muuta kuin, että kiva olla taas koulussa. Päivä päivältä noihin luokkalaisiin kiintyy enemmän ja huomaa, että kaikki on huipputyyppejä. Kuulemma opettajakin jo huomannut, että jeesataan toinen toisiamme ja ollaan toistemme tukena. Hih.

Jospa palais sohvalle ihmettelemään Eelin NHL:n pelaamista.

Viime viikkoinen yövuoro meni hyvin. Viiden tienoilla alkoi väsyttää, mutta kyllä mää siitäkin selvisin ihan kunnialla. Oli vaan todella vähätöinen yö, sillä kaikki nukkui hyvin eikä kukaan asukkaista tullut hakemaan lääkkeitä vaivoihinsa. Aamulla olikin tekemistä enemmän, kun saatiin herätellä parit muorit ylös ja auttaa heitä aamutoimissa. Olisin halunnut tehdä toisenkin yön, mutta enpä tuonne olis voinut ottaa lapsiani mukaan.

Enää yhdeksän päivää jäljellä työharjoittelua, sitten se on ohi. Odotan jo innolla kuntoutumisen tukemista, koska sen jakson aikana käsitellään ne mua kiinnostavat aiheet ja osa-alueet. Jeejee. Pitäis alkaa miettiä minne haluaisin työharkkaan kesäloman jälkeen, koska mt-puolen paikat menee kuulemma hyvin äkkiä. Sen tiedän, että en halua enää vanhainkotiin, koska sehän olis samaa hommaa kuin nyt. Pitääpä tarkkailla asiaa ja googletella mahdollisia paikkoja.

Viikonloppu tuli ja meni, valitettavasti. Sain lauantaina Eelistä lenkkikaverin ja jolkoteltiin kirjastoon ja kauppaan yli kolmen kilometrin verran. Ajattelin, että poika alkaa narista, mutta ehkä mun olis syytä muistaa, että Eeli on jo 8,5-vuotias eikä suinkaan päiväkoti-ikäinen. Heh. Eljasta en ottanut mukaan, koska se ei olis jaksanut - tiedän sen kokeilemattakin ja toisekseen Eelin on saatava joskus omia mun huomio kokonaan itselleen. Kesälomalla Eljas taasen nauttinee enemmän mun seurasta kuin Eeli, koska Elba ei käy vielä kalassa, toisin kuin isoveikkansa.

Hemmetti että nukuttaa. On ihan tööt-olo, sillä öinen vesisade piti mua hereillä. Huoh.

Selvisinpäs hoitosuunnitelman teosta. Huh! Aikamoinen urakka, kun piti googlata lääkkeiden yleisimmät haittavaikutukset ja etsiä muutenkin tietoa eri tabuista. Mutta ny oon valmis. Jeejee! Sain viä ylimääräisen energiapiikin, ja väänsin heti perään perehtymistehtävän loppuun. Nyt voin loppupäivän vaan olla ja vaikka istua K:n kainalossa.

Aika rientää, sillä tästä ekasta harkasta on jo puolet takana. Seuraavat kolme viikkoa viä hoitokodilla ja si takas kouluun kuuntelemaan kuntoutuspuolen juttuja. Kivaa. :) Kuntoutus on se mun juttu, koska haluan työskennellä mielenterveyden parissa - mieluiten lasten ja nuorten kanssa. (Sinänsä vaan ihmetyttää, kun jotkut ihmettelee, että oireileeko lapsetkin mielenterveyksiensä kanssa. No kyllä...) Kesälomakin alkaa 1,5 kuukauden päästä eli "pian" pääsee lepäämään ja nauttimaan joutilaisuudesta lasten kanssa. Pitäis vaan keksiä, että missä menis käymään kesällä, koska pidän tärkeänä sitä, et muksut näkee erilaisia paikkoja ja saavat nauttia äiti-ajastaan täysillä.

Ens viikolla on luvassa elämäni ensimmäinen yövuoro. Saas nähä miten mun käy, koska oon tunnetusti iltauninen ja voi olla pienimuotoinen taistelu pysyä hereillä yöaikaa, jolloinka ihmisen pitäis nukkua. Tai minä en ainakaan ole yöeläin, vaan aikaisen herätyksen ystävä. Tänäänkin heräsin jo kuudelta, vaikka olisin saanut nukkua pitkään - niin pitkään kuin sielu olis sietänyt. Mutta ehkä si joskus muulloin tulee nukuttua.

Nyt jotain muuta kuin tietokoneen tuijotusta (menee niskat jumiin).

Meni niin plörinäks tää päivä migreenin takia kuin mennä vaan voi. Menin töihin kasiks ja puol ykstoista päätin, että parempi mennä kotiin lepäämään. Silmässä vilkkui mustia ja valuvia kuvioita, oksetti ja päätä särki. En ymmärrä, että mistä tämä ihana migreeni on mahdollisesti periytynyt, koska oon ainoa meidän perheestä, jota tää vaivaa. Argh. Nyt on ihan hyvä olla, vaikka aivastaminen sattuu ohimoihin (??).

Huomenna kouluun. Huikeeta. Saa levätä yhden päivän istumalla persiillään koulunpenkillä. Perjantaina perinteinen aamuvuoro.

Vielä tää jakso Shamelessii ja sitten nukkumaan. Tuntuu toisinaan siltä, ettei mikään unimäärä riitä - etenkään arkiaamuisin, vaikka aamuvirkku olenkin. Ehkä pitäis ulkoilla enemmän, niin olisin pirteämpi. Tai syödä enemmän kasviksia. Juoda vettä tai jättää meikkaamatta aamuisin, jotta saisin koisia pidempään.

Pitää nauttia tästä opiskeluajasta, koska työelämä tulee olemaan paljon pidempi. Jep.

Kiirettä pitää työharjoittelupaikan vuoks. Tänään aamussa ja huomenna iltaan, sitten taas kolme aamua. Yövuoro saa odottaa viä pari viikkoa, ja sitten pääsen kokeilemaan, että nukahdanko paikoilleni silmät auki vai pääsenkö kunnialla kotiin.

Koulutöitä saa painaa työn ohessa, vaikka mieluiten nakkaisin peet tällaisen turhan paperisavotan kanssa. Kyllähän kaikesta aina oppii, mut eiks voitais vaan keskittyä olennaiseen eli vanhusten hoitamiseen? 2/4 koulutyötä tehty tänään, pari saa odottaa loppumetreille kaiken muun hässäkän kanssa.

On jotenkin "maaninen" olo, sillä ei väsytä, vaikka viime yönä nukuin liian vähän ja vikat tunnit nautin ihanasta painajaisesta, jossa yhden muijan (Paula Abdul?!!) pää litistettiin kuin limpsatölkki kasaan. Olisin kai ollut seuraava, mutta onneks K:n puhelimen herätysääni herätti mut. Toivon kovasti, että en näe painajaisia vähään aikaan, koska oon saanut katsella niitä tarpeeks viimeisen puolen vuoden sisällä. Ei oo kiva herätä peloissaan ja miettiä, että onko se kirvesmurhaaja sängyn alla, kaapissa vai oven takana.

Sais tulla K kotia jos se tahtoo mennä lenkille. Mauno-kissakin selvästi odottelee sitä kotiin, koska ilmeisesti mää en ole yhtä ilahduttava tapaus kuin K. Miellän itseni laumanjohtajaks, koska pidän kuria tässä taloudessa. Maunokin tietää sen, koska ymmärtää poistua jos sanon "perkele". Fiksu elikko!

Nyt ruokaa kissalle ja vahtaamaan puhelinta.

Jäätävä väsymys. Huoh. Valvoin sitten 24h ja huomenna pitäis mennä kouluun pirteenä. Epäilen, että oon huomenna jonkun sortin koomassa tän väsymyksen takia. Yritän olla nukahtamatta, jotta unirytmi ei mee täysin perseelleen yhden valvotun vuorokauden takia. (Mulle tällainen valvominen on harvinaista, koska oon iltauninen aamuvirkku.)

Haa, Simpparit alkoi telkkarista. Tulee ihka ensimmäinen jakso kaiken lisäks. Nostalgiaa.

Tänään juhlitaan erästä kolmekymppistä miestä. Oon vissiin into piukkana, koska heräsin jo ennen kuutta, vaikka menin nukkumaan vasta varttia vaille yks. Mutta ehkä mää jaksan valvoa ainakin kymmeneen jos oikein yrittää.

Ens viikolla päästään harjoittelemaan injektioiden pistämistä. Toivottavasti en satuta harjoittelukaveria, mutta en usko, että saan tuhoa aikaan. Kyllä mää senkin opin - luotan siihen. Enää pari viikkoa koulua ja päästään kokeilemaan työelämää hoidon ja huolenpidon osalta. Jeejee! Kiva, kun saa kehittää itteensä tiedollisesti ja taidollisesti.

Tälle päivää oon ehtinyt tehdä kaksi eri tenttiä (joista toinen meni läpi, toisesta ei vielä tiedä) ja oon keittänyt elämäni ekaa kertaa hernesoppaa. Tottakai se soppa meni vähän perseelleen, sillä mikä ruoka se sellainen on jos ei vähän mee pieleen mun ollessa yks kokeista?

Huominen vielä, niin sitten on tää viikko paketissa koulun osalta. Työharjoittelukin alkaa jo tän kuun lopulla, jännää! Odotan sitä kovasti innolla ja vähän kauhullakin. Mutta tekemällä oppii, kuten eilen opittiin kuuden muun ryhmäläisen kanssa mittaamaan verenpaine manuaalisesti. We nailed it!

Nyt pari palaa suklaata ja si maate. Alkaa väsymys painaa silmiä, sillä stressierkkinä heräsin jo neljältä miettimään tenttikysymyksiä. Ei näin.

Meni sitten koko ehtoo ergonomia-tehtävän parissa, mutta ainakin ny tiiän siitä aiheesta enemmän. Tänään pidettiin myös esitelmä tuki- ja liikuntaelinsairauksista, huh. Mää en viihdy luokan edessä, sillä en kestä huomionkeskipisteenä olemista. (Tosin kuulin kyllä, että olin ollut luonnollinen... mitä se ikinä tarkoittaakaan?)

Huomenna työstän yhden case-tehtävän loppuun. Sen jälkeen voin alkaa opiskelemaan lääkehoidon mahdollisia tenttikysymyksiä. Onneks harjoittelu alkaa ens kuun lopulla, niin ehkä tulee pieni paussi esitelmiin sun muihin tietokonetta vaativiin naputuksiin. Pääsee tekemään hommia oikeassa elämässä eikä vaan lopota pelkkää teoriaa päivästä toiseen. Paitti ny on kyä pakko sanoo, et tää viikko on hauska, koska koulusta puuttuu nuorisopuolen opiskelijat (hiihtoloma) ja tänään päästiin 30 minuuttia aikaisemmin. Kaiken huippuna sain kyydin koulukaveriltani melkein kotiovelle asti. Hän lupas kyyditä mua useamminkin, koska hänen kotimatkansa kulkee meitin töllin ohi. Yritin sanoa, että pyytää reippaasti vaan bensarahaa, niin hyvä etten saanut tilikkaa. Ei kuulemma sellaisia tartte maksaa. Kyä mää viä jossain vaiheessa ujutan hälle rahaa.

Ny nukkumaan, jotta jaksaa aamulla herätä pirteänä uuteen päivään. Huomenna on luvassa lisää esitelmiä, itseasiassa koko viikko käytetään esitelmien pitämiseen. Not bad.

Lääkehoidon tenttikysymykset ja minä pelataan ihan hyvin yhteen, joskin käsi puutui. Opin parhaiten kirjoittamalla ja samalla ajattelemalla asiaa. Mulla on sillain harva pää, etten pelkällä kuuntelulla sisäistä asiaa, mutta kun kirjoitan sen ylös, niin jotain jää mieleen. Tässä aihealueessa on tosi paljon opittavaa eikä ulkoluku auta mitään, noi pitää osata selittää ja tajuta itte. Kuulostaa tyhmältä, mut jotain asioita voi vain opetella ulkoa ja se riittää. Vähän hölmö esimerkki, mutta aakkoset ja kuukaudet opin ala-asteella ulkolukuna.

Haluaisin leipoa laskiaispullia, mutta en uskalla käyttää kaapissa olevia jauhoja. Löysin yks päivä hyvin pienen valkoisen toukan piparkakkupaketista. Hyi saatana. Heti kun mulla on ylimääräistä aikaa, niin tyhjennän kaapin kaikesta avatusta, ostan uudet tuotteet tilalle ja desinfioin kaapin. Kiva jos täällä on syöpäläisiä, yhhh. Viime asunnossa oli niitä superkammottavia ötököitä (joiden nimen unohdin tässä vaiheessa täydellisesti), jotka hilluu kuiva-aineissa. Kuinka monta kertaa inhotuin ja menin kananlihalle, kun näin sellaisen oikein kehittyneen paskapään kävelevän hellan päällä. Kuvottaa vieläkin. Mutta jos tässä asunnossa perusteellinen kaapin peseminen ei auta, niin VVO saa tulla myrkyttämään ne paskat hengiltä.

Sunnuntaina laskin lääkematikkaa serkkuni kanssa. Oli hauska tuokio, vaikka yleensä koen matematiikan puuduttavaks töhertelyks. Nyt ymmärsin sanalliset tehtävät ja sain samalla treenata yksikönmuunnoksia ja roomalaisia numeroita. Pakko olla itserakas, mutta oon tyytyväinen itteeni. Matematiikka on looginen laji, mutta jostain syystä mun logiikka ei ole niin yksinkertaista kuin matikka parhaimmillaan on. En puhu naisten logiikasta, koska tää on mun omaani enkä aina tajua muitten naistenkaan ajatuksenjuoksua.

Ystävänpäivä on näemmä sunnuntaina. Olispa se Jenkkilän tapaan Valentinuksen päivä eli vois hömppäillä oman rakkaansa kanssa. Ja sinkut vois hömppäillä omiaan tai halia ystäviään. Tai sitten koko päivä pois, koska Suomessa on paljon yksinäisiä. Joskus mää olin yks niistä, vaan enää en ole, ja siitä olen kiitollinen.