IRC-Galleria

"...jota kuta toista se hartaus voi koskettaa hyvinkin syvälle... *katsekontakti, reps* MAIRE!"
"...Pilalla..."
:D

Katsotaan kuinka monta tuntematonta tai tuntemaani ihmistä uskaltaa sanoa ''moi'' päiväkirjaani.
Sit kopioi omaan päiväkirjaa jos oot sanonu moi :)

Jeesus ei sanonut

Nyrkinisku osuu poikaa poskipäähän. Iso humalainen mies popliinitakissaan tuijottaa vihan ja humalan sumentamilla silmillään nuorukaista ja valmistautuu uuteen yritykseen.
Poika hymyilee, ravistaa pitkiä hiuksiaan ja kääntää päätään sivulle.

Meneillään on perjantai-illan suomalainen kansanhuvi: joku lyö ja jotain lyödään. Raitilla maleksivat nuoret kerääntyvät seuraamaan kukkotappelua, sillä onhan luvassa tavallisen tylsää iltaa rikastuttava kokemus.

Popliinitakkisen hyökkäys pysähtyy, sillä poika ei edes yritä puolustautua.
"Helvetin pitkätukkahinttari, tappele kuin mies", humalainen ärisee.
"Jeesus sanoi, että lyöjälle tulee kääntää toinenkin poski", vastaa poika hiljaa ja yrittää hymyillä.
Vastaus saa hyökkääjän menettämään malttinsa, ja kiroilutulvaa seuraa uusi nyrkinisku. Lyönti ei ole kova eikä ole sellaiseksi tarkoitettukaan.
Kissa leikkii hiirellä.

Poika katsoo suoraan eteenpäin, ja sen popliinitakkinen tulkitsee taisteluhaasteen hyväksynnäksi. Nynny tappelisi sittenkin.
Leikkiminen on nyt loppu: lyönti lähtee tällä kertaa täydellä voimalla.

Pitkätukka sukeltaa lyövän käden ali, iskee lujaa popliinitakin kylkeen ja jatkaa polvipotkulla eteenpäin syöksyvään palleaan. Mies kaatuu suulleen, nikottelee hetken ja oksentaa.
Poika katsoo ympärilläolijoita anteeksipyytävästi.
"Tota, toi Jeesus ei antanu lisäohjeita, joten mun piti vähän improvisoida."
Poika poimii maasta laukkunsa, kääntää selkänsä ja kävelee pois.
Joku rientää auttamaan maassamakaavaa, toinen alkaa itsekin voida pahoin, ja kolmas päättää vast'edes kiertää seurakuntanuoret kaukaa.

Siis tietenkin kirjoitin aivan älyttömän hienon ja mahtavan ja mitä ikinä. Eriasia mitä sensorit sanoo...:D Juu no mutta oikeasti siis en kyl osaa sanoa miten meni. Eiköhän se ihan hyvin, mutta saa nyt sitten nähdä:)
Ainakin alkoivat viimein ja vihdoin!:)
Niin ja suunnittelen uuden yhteisön perustamista:D Mission Impossible;)

Vähän mua ärsyttää!! Kirjotettiin enn3min kanssa mn-festareista juttu meidän ah niin ihanaan paikallislehteen. No, nyt kun juttu viimein ja vihdoin, reilun kaksi kuukautta myöhemmin, julkaistiin niin arvatkaapas mitä ihanaa oli sattunut! enn3min osuus on aivan kuten pitääkin, mutta mun osan tilalle on hiipinyt vuosi sitten, siis vuoden 2006 mänäreistä kirjoitettu juttu:D Enkä ees tiiä kuka on sössinyt! Lähetinkö ite alunperinkin väärän jutun vai onko toimitus mokannut? Mieletön pulma. Ärsyttää, koska onnistuin mielestäni siinä omassa osuudessani aika hyvin, ja tuo joka nyt kuitenkin komeilee lehdessä, on tasoltaan aika tönkköä. Voi kivinen mettä ja pohjaton järvi.
Meen kattoon eilistä Greyn anatomiaa videolta ja toivon Setä-Samin tutkivan asiaa:P

Edit: Lisäksi päätän olla erilainen nuori ja pysyä poissa koneelta loppupäivän! Jeejee. Katon ton Greyn, sit jossain vaiheessa Keisarin uudet kuviot, ehkä vähän palautan mieleen retorisia keinoja ja argumentaatiota ja muuta sellasta. Ja nukun hyvin! Huomenna kirjoitankin sitten aivan älyttömän hienon ja mahtavan ja virheettömän äidinkielen tekstitaidon yokokeen;)

Vi ses!

1. Jääkaapin oven aukominen, olin sitten aikeissa syödä tai en.

2. Keskusteluissa vastailen/kommentoin usein laulujen sanoilla.

3. En viihdy vaatekaupoissa enkä siedä vaatteiden sovittamista.

4. Puhun itsekseni, usein muilla kuin suomenkielellä.

5. Kauhuelokuvien pelottavissa kohdissa painan korvat tukkoon ja silmät melkein kiinni.

Ollako outo vai eikö olla, en minä tiedä. Päättäkää te.(:

Kesäkaverit

San. Paula Vesala

Jopa on laiska, kepeämpi päivä,
sellainen, kun ei viitsi edes viheltää.
Jo pari iltaa vahingossa alla:
Lostarin kantisjuhlat pääsivät venymään.

Meri auringossa väreilee,
kiireettömät ohi kävelee,
ja laiturin nokassa syntynyt kohua:
on pari dokua veneessä luvatta.

Ja minä pyydän, olen pahan alku:
tuokaa suuri pullo halvinta mitä vaan.
Antony kieltäytyy, mut se on ainut,
jonka täytyy aikaisin mennä tutimaan.

Monta kivaa kesäkaverii,
koluttu miljoona terassii,
ja kokeiltu hupina, montako fisua
kannattaa kumota yhdessä illassa.
Tulee pari hyvää ideaa:
nyt jos aamuun asti dokataan,
niin noin puoli seiskalta,
kun aukee stadikka,
me ollaan uimassa bokserit jalassa.

En muista teidän sukunimiä,
voiko silloin sanoa "ystävä"?
Sinä olet sellainen,
ole siinä lähellä, ota mua kädestä,
sinä ymmärrät minua.

On kuivin heinäkuu vuoden -55 jälkeen.

Kun uinnin jälkeen tulee kova nälkä,
me päätämme mennä taksilla hotelliin,
ja Hiltonissa väki paheksuu
et noi on pelti kiinni.
Höh. Otan pekonii.

Monta uutta kesäkaverii,
tällaista on ehkä olla nuori:
kerrankin unohtaa kaikki se vakava,
mitä on huomenna ja vittu ikinä.

Punaviini pilaa puseron,
mennään kaupungille,
ostan uuden paidan jostain.
Älä päästä irti, pidä kii.
Tällaista on ehkä olla nuori -
ilman huolta. Ota kädestä.

En muista teidän sukunimiä,
voiko silloin sanoa "ystävä"?
Sinä olet sellainen, ihan siinä lähellä,
olen reppuselässä,
sinä ymmärrät minua.

On kuivin heinäkuu vuoden -55 jälkeen,
laulamme päivät halki.
Muistanko kaiken myöhemmin?

-Ehkä tämä riittää tälle päivälle:) Eikä nyt oteta aivan kirjaimellisesti tätä;)

Myönnän sanojen kauneuden
mutta epäilen voimaa
kun kuoret irtoaa
Jos vain kuuntelet hetken
nähdä selvemmin kuin toinen

Toivo jotain
toivo kaunista...

Myönnän sanojen kauneuden
mutta pelkään sydäntä
kun vuorosanat katoaa
Kunhan miettisit hetken
nähdä selvemmin kuin toinen

Ei,mulla ei oo mitään järkevää sanottavaa! Kunhan puran näitä järjettömyyksiä tänne, ettei ne sit tunge väkisin mun yo-kokeeseen! Ruotsin preli meni tänään vähän sinne päin, mut se on vaan ruottia! Ranskan luetunymmärtämisen ekasta osasta 1 oikein! (okei, puolustukseksi täytyy sanoa, et siinä oli yhteensä kolme kohtaa x)) Äsken söin ylihyvää ruokaa, tein ite salaatin, issee teki perunamuusin ja äiti laitto Mikan ampumasta jäniksestä pataa, joka oli hyvää! (Yleensä noi jänispaistit ei oikeen lämpee mulle;)) Mut nyt meen keittään kahvia! Jee.

Elä hetkessä. Katso tulevaisuuteen. Unohda menneet. Aika kultaa muistot. Päästä irti hetkestä. Näe ympäröivä elämä. Luota tulevaan.

Mitä pitikään tehdä?! Koskaan ei oo helppoa, mut se siitä kai tekeekin niin ihanaa. Kun nyt alan (yrittää) ymmärtää elämää, ja ensimmäisten maistiaisten jälkeen ahnehtia sitä niin, että pian mahaan sattuu, tulee hetkiä, jolloin kaikki, mikä on täysin selvää, häipyy harmauteen ja epätoivo kaappaa valtaansa. Miten ihmeessä ratkaista tilanteita, joihin ei ole ratkaisua tai joiden ratkaisu on niin selvä, että se ei voi olla hyvä? En tiedä. Kunhan tasapainottelen omantunnon nuoralla, toivoen, että pääsen kuilun yli enkä siellä huomaa, että olis pitänyt jäädä toiselle puolelle.