Hymyilen elämälle, sillä se pitää minut kasassa. Olen puhaltanut ajatuksia ja tunteita pois sisältäni, olen kevyempi kuin aikoihin. Kuljen varpaillani, kosketan tuulenvirettä, joka halaa minua viileästi. Musiikki saa hetket soljumaan uskomattomin nopeuksin, ihmiset eivät sulje silmiään. En sulje minäkään: katson peileihin ja heijastaviin ikkunoihin. Nään pitkästä aikaa kunnolla itseni.
Rytmitän kappaleita jalallani, unelmoin taas aamuisin, enkä enää maalaa silmiäni piiloon, valvon myöhään ja kiroan aamuisin, pukeudun hassuihin vaatteisiin, enkä vieläkään kehtaa uskoa jumalaan.
Lausuin elämän kimaltelevaksi, elämä tarttui sanoihini ja toimi: osaan jälleen rakastaa vilpittömästi hetkiä, sekä juoda liian sokerista kahvia pahvimukeista. Olen istunut samoilla istuimilla jo vuoden, silti käteni kipeytyvät päivittäin ja toivon jotain uutta. Perun sanani, kun ymmärrän: näin elämä kimaltelee.
Uusimmat blogimerkinnät
- no ei vittu 11.11.
- pilvien alla minä 27.10.
- [Ei aihetta] 21.10.
- en oo tyttö 18.10.
- hetki keskellä kaikkea 16.09.
- viime kevään encore 14.09.
- mikä yö mikä elämä 11.09.
- . 17.04.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2012 (8)
- ▶ marraskuu 2012 (1)
- ▶ lokakuu 2012 (3)
- ▶ syyskuu 2012 (3)
- ▶ huhtikuu 2012 (1)