IRC-Galleria

10 vuotta sitten minä...
1. join ekoja kännejäni
2. blondasin hiukseni
3. olin varma etten ikinä saa poikaystävää

5 vuotta sitten minä...
1. olin norssin eliittilukiossa
2. luulin että minulla on lupaava tulevaisuus
3. olin sinisilmäinen ja naiivi

3 vuotta sitten minä...
1. muutin kommuuniin töölöön
2. olin jo jämähtänyt nykyiseen työpaikkaani, tosin kuvitellen paremmasta
3. ryhdyin avovaimoksi tietämättä paremmasta...

1 vuosi sitten minä...
1. hajoilin tapulighetossa kajahtaneeseen alakerran naapuriin joka mm. seurasi kyttääjiä aktiivisesti ja uhkaili laittavansa kaverinsa mannet hakkaamaan meidät koska kehtasin imuroida klo 18.30 arki-iltana
2. hajoilin lopullisesti helian apukouluun
3. hajoilin duunipaikallani suomenruotsalaisiin kesiki-ikäisiin eukkoihin

Tähän asti tänä vuonna minä...
1. olen lihonut monta kiloa ja perseeni on levinnyt ainakin yhden vaatekoon
2. olen ollut masentunut
3. olen asuttanut lauttasaaren rotiskoa

Eilen minä...
1. inhosin työpaikkaani
2. inhosin itseäni
3. olin saikulla kotona enkä noussut sängystä koko päivänä

Tänään minä...
1. kävin rannalla palelemassa
2. olisin halunnut laittaa uuden oletuskuvan
3. olen syönyt useamman rennien närästykseen

Huomenna minä...
1. makaan
2. en siivoa
3. mietin elämättömyyttä

synkkä tunneli
ainut valo kaukana
jonka erottaa
kun yöperhona lentää
päin lähestyvää junaa

murheen murtama
mutta unessa kasvot
ovat kuin lapsen

Crazy by Gnarls Barkley
I remember when, I remember, I remember when I lost my mind
There was something so pleasant about that place.
Even your emotions have an echo
And so much space

And when you're out there
Without care,
Yeah, I was out of touch
But it wasn't because I didn't know enough
I just knew too much

Does that make me crazy
Does that make me crazy
Does that make me crazy
Prossibly

And I hope that you are having the time of your life
But think twice
That's my only advice

Come on now, who do you, who do you, who do you, who do you think you are
Ha ha ha bless your soul
You really think you're in control

Well, I think you're crazy
I think you're crazy
I think you're crazy
Just like me

My heroes had the heart to lose their lives out on a limb
And all I remember Is thinking, I want to be like them

Ever since I was little, ever since I was little it looked like fun
And it's no coincidence I've come
And I can die when I'm done

But maybe I'm crazy
Maybe you're crazy
Maybe we're crazy
Probably

mitään ei tapahdu. käyn töissä, joka lähinnä vituttaa, enkä jaksa sosiaalisia kontakteja. keväästä ei tietoakaan. sataa vaan. ja kylmä kuin perkele. telkkaristakaan taas tuu mitään. perkeleen pikkulinnut ja etenkin kiljuvat fasaanit pitävät hereillä öisin. taloyhtiön vanhoilliset kokoomuslaiset eivät pidä meistä, koska olemme nuoria. mokomat hapannaamat, ilme muistuttaa lähinnä norsunvittua, ja esim satelliittiantennin asentamisesta pitää lupa anoa kirjallisesti, jonka yhtiökokous hyväksyy tai sitten ei. katolla tosin on jo useampi lautanen, mut ilmeisesti meidän lautanen pilaa maiseman. samoin saunan käytöstä pitää tehdä kirjallinen hakemus. täällä vaikuttaa olevan puutikut hieman liian tiukalla perseissä aika monilla, etenkin hallituksen puheenjohtajalla. yksiäkään bileitä tai tupareita me ei olla edes uskallettu pitää. seinänaapurina on joku 80+ mummonkäppänä, joka haluaa mennä nukkumaan kahdeksalta illalla. äänieristys tässä talossa on arviolta maailman paskin, paperiseinien läpi kuuluu mainiosti esimerkiksi yläkerran pariskunnan tappelut, joissa kuulostaa siltä, että naista paiskottaisiin pitkin seiniä. se täällä on kai sallittua.

note to self: seuraavaksi muuta kallioon

Löysin hiihdon hurman lauantaina mökillä. Viimeksi olin tavannut sitä Lapissa kymmenisen vuotta sitten, kun hiihtelin Saariselällä ylös tunturia ja join kodassa kuumaa variksenmarjamehua. Tiemme kuitenkin joutuivat erilleen, enkä totta puhuen uskonut että meistä tulisi vielä ystäviä. Kun kohtasimme meren jäällä lauantaina olivat ensimmäiset sivakoinnit hieman haparoivia, mutta kuten pyörälläajo, hiihtotaitokin ilmeisesti säilyy jossain persvaon ja selkäpiin välissä ja houkuttuu ulos kun sitä taas tarvitaan. Kuinka ihanaa olikaan kiitää jäällä raikkaassa ulkoilmassa upeita maisemia katsellen. Jäältä nousimme saareen ja hiihdimme metsässä moottorikelkkalatua pitkin järvelle, jonka jäällä sivakoitiin kierros ja laskettiin mäkeä. Missään ei kuulunut ihmisten tai liikenteen ääntä, tuntui kuin olisi ollut eristyksissä jossain kaukaisessa taiga-metsässä, vaikka sivistys tosiasiassa oli vain reilun viiden minuutin kelkkamatkan päässä. (Jos bussipysäkki Helsinkiin nyt lasketaan sivistykseksi?) Muutaman kerran pyllähdin lumeen, mutta se ei tätä flikkaa paljoa hidastanut. Hiihdin itseni nautinnolliseen hikeen ja endorfiinit jylläsivät. Meitsi haluaa sukset!

Ihanan vuorokauden mökillä kruunasivat myös isän pyytämät tuoreet norssit, saunominen ja lumihanki, moottorikelkalla ajaminen sekä pisteenä iin päälle kelkka-ajelu yli pimeän jään kaukaisten valojen tuikkiessa horisontissa ja jäälakeuksien ympäröidessä. Innostuin niin paljon että toivon jopa etteivät lumet sulaisi sittenkään ihan vielä, jotta pääsisin vielä mökille hiihtämään tämän kauden aikana. Oi tätä hurmosta <3

Ai että, vuosien odotus palkittiin viimein. Tosin edelleen kyrpeää vuoden 2001 keikan missaaminen, silloin oli muutto Liverpooliin juuri viisi päivää aikaisemmin kun tuo syntikkapopin kulttuuriyhtye viimeksi kunnioitti maamme ah niin vaatimatonta kamaraa läsnäolollaan. Ehkä keikkakin olisi silloin tuntunut mieleenpainuvammalta, kun olisi saanut kuulla "kaikki ne hitit" joiden mahtipontiset lyriikat osaa ulkoa ja joita lauletaan mukana ääni sortuen.

Nyt jouduttiin istumaan takana piippuhyllyllä, josta Dave Gahanin paljaan yläruumiin juuri ja juuri erotti olleen paljas nahkaliivinsä alla, mutta epä sen tarkemmin. Valoja käytettiin mielestäni tyylikkäästi (uv-putket!), mutta lavashow kärsi kaukaa katsottuna ja lavakarisma jäi välittymättä. Lisäksi tunnelmaa latisti <i>hävettävän vaisu suomalaisyleisö</i>, ainakin katsomossa monet istua jurnottvati naama norsunvituillaan koko keikan ajan eikä merkkiäkään mistään mukaan tempautumisesta tai peräti hymynkareesta. Onneksi sentään muutamat tytöt jaksoivat tanssia katsomossa laillani ja hieman pitää fiilistä yllä. Nyt se jäi vähän vaisuksi, ainakin huomasi ettei ole vielä tarpeeksi mummoutunut istumapaikoilla vaikka kuulo onkin mennyt, sillä volat oli tosi matalalla mielestäni :D

Turhan paljon biisejä uudelta levyltä makuuni, syytä on tosin itsessänikin etten ole kuunnellut uuden levyn vain kahtaalleen läpi, eikä se ole vielä sytyttänyt kuten edeltäjänsä. Monta klassikkoa oisin toivonut kuulevani vielä, kuten No Good, Blasphemous Rumours, People are People, Somebody, Barrel of a Gun sekä A Question of Lust. Tosin myöhästyttiin alusta pikkaisen, mut aiempia tän vuoden keikkojen biisilistoille aloitusbiiseinä ovat olleet aina kaksi raitaa uudelta levyltä. Excitertäkin olisi kelvannut jotain keikalle, kuten kauniit I Feel Loved ja Freelove. Harmi kun kaikkea ei saanut, vaikka niin kovasti uskoi ja toivoi ja haaveili. Promootiokiertueilla soitetaan yleensä uuden levyn biisejä koska silloin jengi marssii levykauppaan ostamaan kyseisen lätyn. En tiedä käykö nyt niin, jonkin verran porukkaa näytti poistuvan jo kesken konsertin. Itse olin keikan jäljiltä kuitenkin ekstaattisen tyytyväinen, näinhän DEPPARIT LIVENÄ EKAA KERTAA IIK mutta avec valitteli juuri tunnelman puutetta katsomossa ja liian kaukana olevan lavan tuntuvan samalta kuin olisi katsellut konserttia telkkarista. Mua ihan hävetti kun kukaan katsomossa ei edes yhtynyt Everything Countsin kertosäkeeseen, et ollaanko me suomalaiset tosiaankin näin puisevaa kansaa. Itselle konsertin kohokohtia olivat Home, Personal Jesus, Enjoy th Silence ja Never Let Me Down Again ton edellä jo maintuksikin tulleen EC:n lisäksi. Kun lauloi täysiä mukana kädet ilmassa niin tuli ihan sellainen olo että ehkä sitä uskaltaisi johonki rokkikeikallekin vielä joskus. Ja konsertin päätyttyä aivan liian aikaisin, pirahti pari tippaa poskelle. Tässäkö tää nyt oli, vastahan tää alkoi!

Arvosana: ****

Ja viel kerran;

Grabbing hands, grab all thay can
All for themselves, after all
It's a competetive world
Everything counts in large amounts!

Miksi ihminen ei osallistunut Pasifique maailmanihkuimpiinkylpyläbileisiin? Tässä kaksi vaihtoehtoista ajatusmallia bileiden jo mentyä.

a) Vittu että vituttaa. Siellä olisi saanut pulikoida altaissa, bilettää kotimaan kuumimpien tiskijukkien tahdissa upeassa vesipuistoympäristössä ja kokea once in a lifetime experiencen. Siellä olisi saanut nautiskella drinkkiä porealtaassa ihaillen samalla kaunisvartaloisia ihmisiä, tunnelman ollessa niin plur, ettei kenenkään tarvitse kadehtia niitä joilla on timmimpi kroppa kuin itsellä tai ivallisesti naureskella niille joiden takamus on omaa leveämpi. Upea bilekonsepti, joita ei vaan yksinkertaisesti voi missaa, tai on ihan taulapää eikä tajua mitään oman hyvänsä tai kunnon bileiden päälle.

b) Onneksi en menny. Bileet jossain Espoon takamailla, jonne kukaan taksikuskikaan ei osaa. Sama line up jo kolmatta vuotta, ei juurikaan yllätyksellisiä tai kiinnostavia nimiä. Rapistunut vesipuisto on tullut tunnetuksi lähinnä siitä, että on venäläisturistien suuressa suosiossa. Olisi vaan hävettänyt, kun en ole pumpannut salilla viimeistä kolmea kuukautta vain näitä bileitä varten, hankkinut rusketusta solariumista tai etelänmatkalta sekä ostanut uusia piukkoja biksuja ja niihin matchaavaa kynsilakkaa. Nyt treenattu bilekerma ei päässyt naureskelemaan jenkkakahvoilleni, raskausarvilleni tai selluliiteilleni. Selvisin myös ilman jonotusta, pukukoppi- ja narikkaruljanssia sekä poliisien ruumintarkastusta, puhumattakaan tissikyylistä, perseenkähmijöistä sekä muista urpoista, joita isoihin bileisiin aina sikiää runsain mitoin.

Itse bileissähän en ole koskaan käynyt. Enkä tiedä menenkö ensi vuonnakaan.

eli äkillinen keuhkoputkitulehdus.
Sairasloma: 24.-26.2006
Lääkemääräys:
*Azithromycin GEA 250 mg* "2 tablettia vuorokaudessa 3 päivän ajan akuutin ylähengitystietulehduksen hoitoon."
*Sir. Epehdrin "10 millilitraa 3 kertaa vuorokaudessa yskän hoitoon."
*Omatoimisena tyttönä olen lisäksi itselääkinnyt Ibumax 400 mg, Echinaforce-tipoilla sekä runsaalla C-vitamiinitablettimäärällä.

Jouduin valitettavasti skippaamaan perjantain tuparit ja lauantain synttärikemut. Pahoitteluni! :(
Nyt tästä noustaan. Alan käymään punttiksella ja joogassa ja ulkoilemassa ja hankin superkunnon. Ehkä )B-D

Oon kipeenä TAAS! Päätäsärkeenenävuotaakurkkukipeenäniskatjumissaväsyttäävituttaa yms. Perjantaina oli kuumetta töissä ja terveyssisar lähetti kotiin. Eilen oli kovin vetämätön olo töissä ja jaksoi juuri ja juuri seistä myyntitiskin takana siitä tukea ottaen. Kotona mittasin että kuume oli taas noussut yli 37 asteen. Pöh. Tänään saikulla, jos kuume jatkuu huomenna niin arvauskeskusreissu ja arvatenkin taas uusi antibioottikuuri edessä. Alan tulla niille immuuniksi kohta.

Mulla on todettu homeallergia, ja sitä altistusta tulee töissä mielin määrin. Se ois vissiin työpaikanvaihdos edessä?

Marsun syytä, joudun paljastamaan viisi bisarreista ominaisuuksistani. Koska vihaan ketjukirjeitä ja kiertotekstareita niin paljon että vatsaani vääntää, en aio suolata ketään toista raukkaparkaa moisella kohtalolla, ja tämän eksploitaation jälkeen voin unohtaa moisen hömpötyksen omalta osaltani gallerian suhteen.

Täältä pesee, härifrån tvättas:

1.Listat. Kirjoitan kauppalistoja, velkalistoja, mitä katsoa telkkarista-listoja, mitä tehdä viikonloppuna-listoja, mitä söin tänään-listoja, mitä leffoja olen nähnyt ja mitä leffoja en ole vielä nähnyt listoja. And the list goes on and on...

2.Musiikkivideoiden ohjaaminen mielessä. Kun kuuntelen musiikkia kuvittelen samalla päässäni millaisen musavideon siitä tekisin. Mulla olisi varmasti saumaa tulevaisuuden ohjaajakyvyksi! Samalla tavalla sommittelen myös henkeäsalpaavan hienoja taidevalokuvia.

3.Tavaran säästäminen. Tämän olen perinyt äidiltäni, joka tiskasi niin viilipurkit kuin jätskitikutkin koska niistä saattoi askarrella vaikka mitä. Itse olen säästänyt mm. kaikki leffaliput yli kymmenen vuoden ajalta, vanhat päiväkirjat, ala-asteen vihkot ja koulukirjat, vuosikausia vanhat meikkituubit ja kynsilakkapullot, liian pienet vaatteet (jos vaikka laihdun) sekä vanhat kalenterit. Useamman muuton jälkeen on ollut pakko herätä todellisuuteen. Ei tollaista läjää paskaa voi kantaa mukana! Silti monia juttuja on edelleen hyvin vaikea heittää pois, koska mitäs jos se osoittautuisikin jälkikäteen joksikin tuikitärkeäksi? Vaikka joku paperinpalanen, joka todistaa minun olevan upporikkaan Sylvia-tädin ainut laillinen perillinen. Lämpörullistani raaskin luopua hiljaittain, säästeltyäni niitä kaapissa useita vuosia viimeisen käyttökerran jälkeen.

4.Lempipäiväni on ehdottomasti huominen. Siirrän kaikki ikävät ja tylsät velvollisuudet kuten siivoamisen, urheilun ja kirjojen palauttamisen kirjastoon aina huomiselle, jotteivat ne pilaisi tätä päivää. Kätevä, tosin joskus lyhytnäköinen taktiikka, joka kuitenkin on osoittautunut toimivaksi.

5.Kuka ehtii ensin-skaba. Katson pisteen, johon minun on ehdittävä ennen esimerkiksi liikennevaloissa seisovaa bussia tai asemalla odottavaa junaa. Tällöin ei saa kuitenkaan juosta, korkeintaan kävellä ripeästi. Voittajalle ei ole luvassa palkintoa, voittoa tai kunniaa. Jos ehdin ensin olen kuitenkin helpottunut. Joskus minun on ehdittävä kotiovelle jossain tietyssä ajassa, tai ilmaan alkaa vapautua myrkyllistä kaasua johon kuolen ellen ennätä kotiini turvaan.