IRC-Galleria

Olipa taas harvinaisen paska päivä duunissa. Ensin yks käskee mut tekemään hyllyetikettejä, ja sitten toinen valittaa miksen ole kassalla. Ja just kun olen päässyt tauolle ja istunut rättiväsyneenä alas känninen poikaystävä soittaa kotoa ja ruinaa tuomaan pullon viiniä. Syöksyn alkoon ja ehdin juuri ennen sulkemisaikaa, ja sit saan moitteet siitä että tulen myöhässä tauolta.

Eilen meni "hieman myöhään" kolassa cosmopolitanien merkeissä ja olisin tarvinnut tulitikut silmäluomiini, mutta jotenkin sinnittelin läpi tahmeantakkuisen työpäivän, ja sen jälkeen vielä kahden tunnin inventaarion laskemalla suklaarasioita ja muita joulun tuoksuvia ruokaherkkuja. Ei helkatti miten maha kurni suklaatryffelipaketteja ja belgialaisia suklaaunelmia kuolatessa. Raahasin kotiin kivistävillä hartioillani kaksi viinipulloa ja läjän pahvilaatikoita mitä ihanimmassa leudossa lounaistuulessa, pakkaaminen muuttoa varten voi viimein alkaa. Sen saa tosin tehdä tuo juoppo mieheni.

Äsken alkoi vielä perhana vieköön korventaa kurkkutorvessa ilkeästi, mutta kevytviili (rasvaa vain 2,5%!) höystettynä vehnänalkioilla (sisätävät runsaasti kuitua sekä b- ja e-vitamiineja!) ja kas kummaa, närästys helpotti ainakin hetkeksi. Syynä taitaa olla kahvikuppi minkä menin kittaamaan työpäivän päätteeksi klo 20, mutta pakkohan se oli juoda kun ilmaiseksi sai! Kunhan nuo mahahapot nyt rauhoittuisivat, voisi mukavammin keskittyä seuraamaan suosikkisarjaani, World Poker Touria.

Alkaa än yy tee NYT!

Ei helkatti. Jouduin jouluksi töihin krääsähelvettiin glitteripallojen, piparien, jouluvalojen ja ostoshystrian pahaan taikamaahan. Pakkohan se on pienen on saatava voita ruispalan päälle, joten hymyilen maireasti kun 70v leskirouva miettii noin 10 minuttia montako postimerkkiä tämä tarvitsee. Ja kuuntelen kun jonossa seuraavana seivova kyrpiintynyt keski-ikäinen haahka huokaisee minulle "Voi luoja että sinä olet hidas!" Tervetuloa tiskin tälle puolelle toki näyttämään miten homma hoidetaan? Olihan sentään kyseessä marraskuun ensimmäinen sunnuntai kello 12, ja alkaa olla jo kova kiire hoitaa jouluostoksensa. Ah ja voih, jos jostakin tuotteesta puuttuu hinta, saan osakseni kulmien nostelua ja moittimista. Tai kun paketoin lahjaa, saan kuulla, voisitko tehdä sen vähän nopeammin, minulla on vähän kiire. Kiire minne? Ostamaan joulukuusta?

Ja sus siunatkoon jos valikoimissa ei olekaan tänä vuonna samanlaista lasilyhtyä kuin viime vuonna, miten tämä voi olla mahdollista?! Odotan kauhulla kuinka vanteet alkavat kiristyä kansalaisten pipojen ympärillä tuon pelottavan joulun lähestyessä. Tärkentähän joulussa on ostaminen. Tai oikeastaan niiden lahjojen saaminen, toisille ostetaan niitä vain että saisi itse jonkin tilalle. Ja mikä kalabaliikki syntyykään, jos lahja ei satu olemaan tarpeeksi arvokas :o

"Oi hellanlettas miten ihania lasipalloja!" totesi eräs rouva paketista jossa oli 4 kimalteella koristeltua lapsenkakanväristä lasipalloa hintaan 12,90€. Ja minä nyökyttelen vieläkin maireampi hymy naamallani. Olo on kuin kaupan kassalla, vaikka hetki sitten sain tehdä sentään vähän mielekkäämpää duunia kasvien parissa. Vaan raha tätä maailmaa pyörittää, enkä minä ole kuin pieni hiekanjyvä rattaissa eikä auta kuin suostua huoraamaan itseään jouluhelvetissä.

Tämähän vain paranee tästä h-hetken lähestyessä! Koskahan ne joululaulut alkavat soimaan?