Hienot matkasuunnitelmat kaatuivat juuri. Vesannolta kun ei kulje yhden ainutta bussia tänään mihinkään suuntaan. Olisin lähtenyt reissuun mutta kuinka autottoman kävikään? Ottaa päähän kuin liito-oravaa hakkuualueella. Syykin on selvä, yhtä paljon kai se sieltä pois pääsee kuin minä täältä.
On puitten halailijan vakaumus siis vaakalaudalla. Olisko auto sittenkin kiva? Nyt ei auta kakskytvuotta vanha, uskollisesti palvellut Helkama. Tai auttais kai se mielellään vaan kun mä en, heikko nainen kun olen, jaksa polkea seuraavan toimivan bussireitin ääreen. (Saattaapi muuten olla kaukana, kjäh) No sitten on tietenkin Esla mutta ilmaston lämmettyä on kitka liian suuri. Julkinen liikenne kunniaan vai? On se ainakin arvossa arvaamattomassa kun sen varaan kulkemisensa suunnittelee.
Olen joskus sanonut, että korvessa asuminen vaatii vain asennetta. Tänään se vaatii enemmän asennetta kun mitä mulla on.