IRC-Galleria

Ollaan taas niin vanhoja ja väsyneitä että... Mikä ihme saa ihmisen olemaan baarissa tappiin asti? Eikö sitä jo tämän ikäisenä vois ymmärtää lähteä aikaisemmin nukkumaan? Vaan kun ei, siellä on istuttava lasi kourassa viimeiseen asti!!!

Nyt on, Mentalwearia lainatakseni, tunnelma pilalla ja paha mieli...

Jos on ensin puolet ajasta kuin seitsemännessä taivaassa, ja sitten puolet ajasta kuin helvetissä, niin eikö se ole keskimäärin vain tasaisen tappavaa arkea?

(Elänkö elämääni hieman on/off-tyylillä?)

Elämä vittumaista!

Opinnäytetyö palautettu ja aivan ajoissa! Voi tätä onnen määrää! Iloa ei himmennä edes se, että tulostaessa huomasin tehneeni koko roskan ykkösen rivinvälillä kun oikea olis ollu 1,5. Sehän olis ollu viel paljon pidempi ja näyttävämpi niin. Vaan en enää jaksanu alkaa korjaamaan ja stressaamaan, se on hyvä nyt. Ehkä elämä voittaa kuitenkin?

Voiko opinnäytetyöstä selvitä hengissä? Jos selviää, onko elämää sen jälkeen?

(Hieman tuskastunut työnsä loppuun tekemiseen...)

Jääkaapin oveen oli ilmaantunut teksti: "Äiti on ihana ja hieno." Että ne lapset osaakin oikeasta narusta vetää.

(Jätän mainitsematta että tänään pakkeloin vessan ovesta viisi reikää. Neidit kun olivat hieman pelanneet mailalla palloa... Yksinhuoltajan arkea. Elämä on.)

Nyt on työharjoittelu ohi! Selvisin sitten siitäkin kunnialla kaikesta väsymyksestä huolimatta. Ja arviointi hyvä. Ei erittäin hyvä eikä kiitettävä mutta hyvä kuitenkin.

Ja nyt sitten enää muutama viikko koulua ja sitten se olis käyty. Toivottavasti taas muistankin hetken jos toisenkin pysyä kouluista kaukana=).

Ei elämä huvita eikä kuollakaan tahdo? Onko pikkasen vaikeeta?

Liian paljon kaikkee on
just hyvä.

*******************

Sanovat vaikeaksi
ihmiseksi...=)

****************

Ei elämä kannata.
Oikeesti.
Kuolee täältä kumminkin.

******************

Paskaa sattuu parhaillekin
(Mun on pakko olla tosi
hyvä!)

*********************

Tuu vaan mun elämään,
kokeile jos kestät.
Mä oon mikä oon,
milläs sen estät?
-K@ti-

Hienot matkasuunnitelmat kaatuivat juuri. Vesannolta kun ei kulje yhden ainutta bussia tänään mihinkään suuntaan. Olisin lähtenyt reissuun mutta kuinka autottoman kävikään? Ottaa päähän kuin liito-oravaa hakkuualueella. Syykin on selvä, yhtä paljon kai se sieltä pois pääsee kuin minä täältä.

On puitten halailijan vakaumus siis vaakalaudalla. Olisko auto sittenkin kiva? Nyt ei auta kakskytvuotta vanha, uskollisesti palvellut Helkama. Tai auttais kai se mielellään vaan kun mä en, heikko nainen kun olen, jaksa polkea seuraavan toimivan bussireitin ääreen. (Saattaapi muuten olla kaukana, kjäh) No sitten on tietenkin Esla mutta ilmaston lämmettyä on kitka liian suuri. Julkinen liikenne kunniaan vai? On se ainakin arvossa arvaamattomassa kun sen varaan kulkemisensa suunnittelee.

Olen joskus sanonut, että korvessa asuminen vaatii vain asennetta. Tänään se vaatii enemmän asennetta kun mitä mulla on.