Se on niin ihmeellistä, mun elämä. Joka toinen viikonloppu on jalat vieneet Joensuuhun, kunnes viime viikonloppuna tajusin, et on täs jotain vialla kun lähipubiin on matkaa pari sataa kilsaa... Elämä repii!!! Mutta minkäs teet, lapset, koti ja työ täällä, harrastukset toisaalla=).
Ja minä, joka työttömän elämästä haaveilen, joudun kerta toisensa jälkeen ylipuhutuksi töihin, joita en edes osaa. Joku fiksu mulle joskus väitti, et hanki koulutus niin saat töitä. Unohti sit kertoo ettei kyllä oman alan töitä eikä mitään mitä hallitsis...
No, koska olen Tosinainen ja selviytyjäluonne, ruikutan ja teen minkä osaan. Ja kun ruikutan, jaksan taas paremmin. Että ystävät, varautukaa kärsimään!!!
Siihen on muiden tyytyminen. Alan muuttua rekkamieheksi, ajan kelillä kuin kelillä vaikken siitä tykkää. Teen työtä, jota en osaa mutta hei, mulle maksetaan siitä! Että oikeastaan, mikäs mulla taas niin huonosti olikaan;)