Tuntuu oudolta, että ainakun löytää jotain mistä pitää niin se ei meinaa säilyä tai menettää ihmeellisyytensä, tai kun jotain odottaa todella innolla niin siihen pettyy sitten helposti. Mutta onneksi se pätee myös päin vastoin, kun jännittää tai pelkää jotain etukäteen niin se ei enää tapahtuma hetkellä olekkaan niin kamalaa. Mutta kaikkein ärsyttävimpiä on ne tunteet jotka herää vasta jälkikäteen, vaikka sitä sanotaan että valintoja ei ole vääriä toiset on vaan huonompia kuin toiset. Vappuna ainakin tein molempia valintoja.. Ensin tuli lähdettyä väärään suuntaan, mutta jossain vaiheessa tajusin joitain itsestäni ja omista tunteistani ja oikaisin tieni suoraksi. olen aika iloinen etten jatkanut matkaa liian pitkään vaikka varsinainen takaisin kääntyminen on mahdotonta, mutta toisaalta jos en olisi vähän mennyt vikaan en välttämättä tietäisi haluanko mennä oikeaan suuntaan. elämä on välillä aika monimutkaista. Kumma kyllä mulla on hyvä olo vaikka onkin kamala ikävä ja välillä kaikki muukin vähän miten sattuu levällään, mutta tuntuu että tällä kertaa mun kuulu itse selvittää miten päin tässä mennään ja lakata kuuntelemasta miten mun muiden mielestä pitäis elää ja mennä ja tehä. mutta onneks on ystäviä, niitäkin joita ei melkeen koskaan nää, kunhan on tietää että on aina joku<3