Lattia on viiltävän kylmä paljasta ihoa vasten.
Kuuntelen kuinka punajuuret kirkuvat nurkassa.
Pidätän henkeä kunnes hetki hetkeltä, hiljalleen alan menettää tajuntaani.
Enään en voinut erottaa verhoja sukista, enkä tiennyt että se haarukka jolla söin
sian lihaa aamulla, olikin fileraus veitsi sen miehen talosta josta lähdin.
Tajuan maanneeni tässä nurkassa ehkä elämäni ohi, mutta mikään ei saa minua enään nousemaan.