Minä olen aina pitänyt myrskyistä. Etenkin rankasta sateesta. Pelkäsin kyllä pienenä ukkosta kaikkialla paitsi mummolan sängyn alla. Tänään uskalsin pitkästä aikaa lähteä rantaan yksin katsomaan sadetta. Tai lähinnä uskalsin kävellä siellä kun nykyään pitää muka kokoajan varoa kastelemasta kenkiään. No kastuhan ne pikkasen mutta ei se haitannut. Ilma oli mahtava. Olin liti märkä jo puoli välissä matkaa. Tuntui kuin märkä tuuli olis puhaltanut kaiken turhan pois, puhdistaa paremmin kuin sauna sanon minä. Tuli hirveä himo jatkaa kävelyä suoraan jorpakkoon, mutta se tuntui hiukka mielenvikaiselta ajatukselta niin päätin jättää väliin, sitäpaitsi puhelin olisi kastunut..
Kyllä. Vesi on kumma juttu. Kumma mutta paras.
Odotan vain ekaa ukkosta<3