IRC-Galleria

vituttaa enemmän kun ankarasti. rahatta, ruuatta, mustelmilla ja unetta takaisin töihin ja pitäis muka jaksaa hymyillä. ei onnistu.
jaksaisiko sitä mennä jo huomenna käymään poliisi laitokselle vai pitäiskö pitää ihan kokonaan se puolikas vapaapäivä. tää työ on aika voimia vievää.

whaat ae Greit dei!

work work work, it's all there ever is. buaah.

joskus kaikki vaan ottaa päähän.

viiden tunnin sessio vaatehuoneen parissa puhdistaa.
jos kuukausi tolkulla ei ole jaksanut muuta kuin potkia tiellä olevia tavaroita
ja saa vihdoin energiaa tehdä edes puolet siitä savotasta joka on alku vuodesta asti odottanut
toteusta, tekee edvartia karistaa pölyt harteilta. ja päästä, siivoaminen on terapeuttista.
uskalsin vihdoin heittää kasan vanhoja riepuja pois kaapistani, tuntuu että samalla uskalsin päästää
myös vanhoja muistoja menemään ja heittää risaiset ajatukset roskiin.
ei sitä voi nainen itsensä kanssa elää jos ei vaatekaappi ole järjestyksessä, sama pätee ihmismieleen.

ähää. perjantain pohjanoteraus. ei tule toistumaan.
huh, onneksi oli hyvä ihana keikka lauantaina.
viikonlopun pelastaja oli kyllä<3
päk tu bisnes.

se on hieno juttu se.
vedinpä sitten komiat turvat eilen aamulla pitkin poikin aseman kiviportaita.
onpa nyt sitten polvi vähän niinkuin paskana.
nyt en enään valita kun allu sanoo mua sähläsantuks. se pitää paikkansa.
mäkun niin odotin että flunssa loppuu ja pääsee luistelee taas, mutta nyt vähän näyttää
siltä ettei pääsekkään:/
noh, ens viikolla sen sitten näkkee, katotaa mitä lekuri sanoo..

olipas sitten melkoinen reissu taas. tunsin itseni aika rokki-staraksi kotimatkalla junassa.
varmastikkin haisin rokki tähdelle kaiken sen rymyämisen jälkeen.
myös ehkä kävelin kuin rokki tähti. (eli en suoraan). ja tottakai kitara olalla stetsoni ja aurinkolasit päässä kruunasivat kaiken. huih. kyllä oli bileetkin ihan kohtalaisen rok.
hirveesti miehiä ilman paitaa pienessä kellarissa soittamassa tai pitkin poikin pihamaata tölkkien seassa. huih, no mutta aurinko paistoi, oli pihviä, oli makkaraa ja jopa rusketus raitaa
ja nyt on ihan tyhmää olla töissä. mut ei se mitään kesä tulee. ja me lähetään unkariin. kivaa.
kaikki on kivaa.

sandra on tutkinut tänään muutaman tunnin muurahaisia.
tylsäähän töissä ei ole.
sandralla on oikeastaan muurahais farmi täällä.
muurahaiset ovat letkeitä hemmoja.
ne kipittelee ympäriinsä moikkailee aina kaikkii tavaroita heiluttelemalla sarvia.
muurahaiset ajattelee selvästi olevansa aika tärkeitä tyyppejä kun niillä on aina muka
kiire jonnekki vaikka ne menee aina kierto reittiä.
mutta loppujen lopuksi ne on aika lempeitä hemmoja.
santtu jatkaa tutkimista. hyvää päivän jatkoa:)

wephee, country here i come!
foxy lady diipa daa...
mutta ei kyllä lauleta kun maksimissaan janis joplinia tällä äänellä.
ei haittaa, pääsee silti pois!:)