IRC-Galleria

AAaaAaarrgh! onko pakko metelöidä!? minulla on loma haluan nukkua! vamma-äiti! vamma-jari!
äghblöö. no ei mitään, nätskä ilma.:)) pyöräilemään

---

> <3

väsytää, vituttaa, nälkä.. yksin puhelua.. jeh:D äiti on ihanvamma kun menee vaan nukkuu vaikka mä oisin kaivannu seuraa. no onhan sillä varmaan rankkaa töissä. mutta joskus ois kiva kun ois juttu seuraa. tein ennätyksen ja yritin jopa keskustella jarin kanssa. se kyllä luikki samintein omaaan huoneeseensa nukkumaa ku huomasin että se sammals. mä haluisin koiran

just. eipä ollu taaskaan paljon turhauttava päivä eilen. eipähän ollut ainakaan turhaa kiirettä. kunpa en asuisi kotona...

"aamuisin vaikeeta nousta, uni kiertää päätä ja häiritsee.." kyllä vain, Vilkkumaa iskee taas tähänkin aamuun.. selvisin tänään ajoissa kouluun, vuoden suurin saavutus taas:D mutta saattaapi olla etten jaksa tänään olla kovin ahkera kun iltapäivä menisi kaikkein rakastaman JÖRGENIN kanssa. ei nappaa. noh saas nyt nähdä..

tylsää tylsää tylsää. kertakaikkiaan. kuolu maistuu tupakalta.

sinä teet minusta onnellisen, sinä saat hymyn huulilleni.
mutta joskus minuun tulee sellainen suru jota et saa pois.
älä turhaan kysy mikä vaivaa, älä suotta mieti miksi olen hiljaa.
pyytäisin apuasi kyllä jos pystyisin mutta ei se silti auttaisi.
suruni on musta, murheeni syvä, mutta sille ei voi tehdä mitään.
se on vain ajatus pääni sisällä, sykkii kuin sydän, sen joskus unohtaa ja sitten se taas palaa piinaamaan. mutta älä huoli vaikka se toisinaan minut ottaakin valtaansa niin että sinäkin huomaat. minä pärjään kyllä päihitän sen, niinkuin aina ennen. vain varjo tielläni, vierelläni kiinni minussa kui veli. olen tottunut siihen se hälvenee kunhan aurinko taas tulee esiin.

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli,
ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta,
vaikka emme edes puhuisi usein.
Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa.
Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä,
mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

pienen pieni tyttö niin suuressa maailmassa. liian isot kengät ja pikkuruiset jalat.
aika on liian nopea ja tyttö liian hidas. leikittäis vaan kotia , ei kasvettais ikinä.
oisko se prinssi ja tää ois tuhkimo?
vai haluisitko mielummin oikean prinsessan?
tyttö on nöyrä ja lupaa hymyillä.
riittääkö se vai kaipaatko älyä?
tytöllä on vain nämä isot kengät, hymyilevä suu ja suuret silmät.
mutta yöllä tyttökin prinsessa, kauneimmassa pilvilinnassa.
ota yöksi syliin, ota kädestä kiinni.
johdatan sut linnaani, tule mukaan unelmiin.<3

No shit! ei ketään. tyhjä luokka. tulinko turhaan? puhelin. linja varattu. paska. uusi yritys.

huh. kaikki kahvilla.

Tämän talon huoneiden hiljaisuuden painosta tajunta räjähtää. Viina haisee, oven avatessa ei takaisin pääse enää. Kolme päivää hiljaisuus, eikä sanaakaan enempää. Ja se huuto ei lakkaa sittenkkään. Äkkiä kuin järjen ulottomattomasta maailmasta valo viiltää pään.
Ääniä naapurista, tai ehkä vain minun omista mielikuvista. Ja minä hymyilen kuin hölmö,
mutta iloni kiero kuin kosto. Äkkiä minä nautinkin kaikesta siitä etovasta vihlonnasta.
Tunnen voittaneeni itseni kun opin vinkumatta nielemään kaiken paskan.
Minä hymyilen, sillä sinä et kestä kun katson halveksuen sinuun ja kuinka
minusta tulee immuuni sinun sairaalle mielellesi.
Eivätkä sanasi enään ole nyrkki kasvoillani, tai painava hiljaisuus.
Tunnen kuika vapaus täyttää keuhkot hiljalleen, mutta tällä kertaa kokonaan.
Minä olen lyönyt sinut ja sinä kapinen rotta ryömit sohvan nurkkaan takaisin hukkumaan itseesi.
Mutta toista päätä en voi kääntää.
Kaveria ei jätetä, mutta mitä jos hän tahtoo jäädä?