Pienessä huoneessa tyttö huutaa
Miksei kukaan voi auttaa ja kuulla
Kun tytön maailma romahtaa
Tyttö miettii miten tätä paskaa enää jaksaa
Yksin huoneessansa yksin aina
Yrittää tappaa sen pahan mikä sisäl painaa
Kysymys vaan kuuluu riittäkö aika
Riittäkö tahto jatkaa ennenku itse on vainaa
Paras ystäväkin lähti ja jäljet jätti
Hänen nimensä on kirjoitettu kauas tähtiin
Jätkäkin petti ja yksin jätti kuoleen
Kunpa joku välittäis vois kääntyy jonkun puoleen
Mut ei kukaan välitä ei kukaan käsitä
Et ei mul oo ketään ja se mun sydämen lävistää
Faijalla on putki päällä mutsi haukkuu paskaks
Yritän rukoilla mut ei kukaan mulle vastaa
KERTSI:
"Tytöllä on vielä"
Pitkä matka edessä
"Tyttö rukoilee"
Silmät vedessä
"Tuskasta ja surusta nyt"
Tyttö huutaa
"Liian myöhään tajuaa et"
Ei voi vaihtaa suuntaa
"Tyttö miettii yksin"
Kuka auttaa
"Kuka voisi auttaa pientä"
Tyttö raukkaa
"Tyttö miettii huonees et"
Kuka tukee
"Miksei kukaan auta?"
Kun tyttö suree
Kukaan ei auta ei välitä paskaakaan
Ei vaan nää et nyt on iso seinä vastassa
Tyttö kävi lääkärissä nyt se on raskaana
Yksin joutuu kantaan koko vitun taakkaansa
Sen ylitse ei pääse ei sitä voi kiertää
Ei mulloo enää mitää mutta silti pysyn viel tääl
Katsotaan jos onni vielä joskus muuttuu hyväksi
Ja kyynelten virta muuttuisi mun lyijykynäksi
Jolla skriivaan tytön tarinan aivan alusta
Ja aurinko paistais valoisana loistais musta
Kuukausi kulunut mut mikään ei oo muuttunu
Vaan pari frendii suuttunu ja sydän lisää murtunu
Seuraava aamu, no mitä vittuu?!
Mutsi ei hengitä kyynel tippuu
Kun kerran silmät sulkee voi pois kokonaan nukahtaa
Ei kuolemaa voi paeta se on vaan silkkaa faktaa
KERTSI
Rakas päiväkirja ehkä sä ymmärrät
Miks mun on mentävä en mä kylläkään
Kanna kenellekkään kaunaa tää ny vaa meni näin
Rakas faija oon pahoillani erittäin
Ja mutsi sielä taivaas en suakaan unohda
Mä toivon että taivaan portilla vielä sut kohtaan
Mun pää ei enää kestä tätä tuskaa yhtään enempää
Siks nyt on aika katsoo taivaaseen ja lähtee menemään
vedin purkillisen unilääkkeitä ja ibumaxia
Pää havittelee taivasta ja kädet saksia
Ei enää mikään auta ei nosta pinnalle
Vaan hukuttaa mut suruun kauas pinnan alle
Tyttö löytyy aamul sängystään hymyilee kauniisti
Kyyneleet valuu poskella ja ranteet auki, Miks?
Ei enää koskaan hengitä ei koskaan puhu
Ei koskaan enää tässä samas sängyssänsä nuku