seisoin narikassa ihan rauhassa, kunnes yllätyin aika paljon: mun sisko kävelee ovesta sisään! katoin vaan, että aika tutun näköstä porukkaa tulee ja heiluttaa tuolla... tiesin kyllä, että ne oli tulossa poppasta kattomaan, mutta luulin, että ihan eri päivänä.
Koska olin aikasemmin voittanut kivipaperisakset kisan, enkä joutunut myymään käsiohjelmia, mun täyty poppasen alkaessa mennä vielä pienelle auttamaan.
Ja kappas vaan, taas sain yllättyä ja vielä paljon enemmän, kun yhtäkkiä mun rakas tuttu, jota aika harvoin näen tulee moikkaamaan ja halimaan...♥ oon vaan ollu koko illan hymy korvissa, koska tää oli vaan niin ihanaa. Että sitä pienestä voi tulla maailman onnellisimmaksi!