Mä herään aamul sängyst kelaan mitä vittuu, tuntuu ku kaikki suru meitsin niskaa tippuu. Se suru viiltää ison palan jostain sisältä, mietin miltä tuntuu kuolema se on varmaa syvältä. Kelaan läheisii ja kaikkii ketä rakastan, ne vois pakastaa ja takas haluun rakastaa. En saa mielest ikin tärkeet menetettyy, ja viime vuosin joutunu kaks kertaa pahasti pettyy. Mut kyl siit leppyy tai ainaki haluis, mut ne tulee mielee kaikist frendeist, koulust, huonekaluist. Ajatukset ne jää taka alalle tai niin kai toivois, mut ne vaa jää päähän vaivaa. Ne tapahtumat opettaa, sydänt koskettaa. Yritän pitää frendei paidast kii en päästä irti niist. Alan vast nyt tajuu mitä oon tehny väärin, kerään ajatuksii niitki kalloon käärin. Anteeks jos oon joskus mieltäsi pahottanu. Anteeks jos oon joskus liian vaikee ihminen. Mä voin myöntää välil puhunukki paskaa.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 09.07.
- [Ei aihetta] 22.04.
- [Ei aihetta] 22.04.
- [Ei aihetta] 17.04.
- [Ei aihetta] 17.04.
- [Ei aihetta] 17.04.
- oon pahoillani... :( 03.01.
- [Ei aihetta] 18.11.
- [Ei aihetta] 29.10.
- [Ei aihetta] 29.10.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2013 (7)
-
▼
2012 (23)
- ▶ marraskuu 2012 (1)
- ▶ lokakuu 2012 (4)
- ▶ syyskuu 2012 (1)
- ▶ elokuu 2012 (3)
- ▶ toukokuu 2012 (1)
- ▶ huhtikuu 2012 (3)
- ▶ maaliskuu 2012 (3)
- ▶ helmikuu 2012 (5)
- ▶ tammikuu 2012 (2)
- ▶ 2011 (153)
- ▶ 2010 (393)
- ▶ 2009 (96)