IRC-Galleria

VAROITUS: tämä merkintä kertoo lähinnä eilisistä tapahtumista, koska tänään on ollut harvinaisen pliisu päivä ja koska eilen en sattuneesta syystä kerennyt päivän päätteeksi koneelle :D

Eli kaikki alkoi eilen kun Lilja mietti kummissaan että pitäisiköhän sitä lähteä tänään baanalle vai ei. Tilanne itsessään oli hyvin hämmentävä, sillä isäntäperheen vanhemmat olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen eikä Liljalla ollut minkään sortin ideaa siitä pitääkö hänen nyt babysitata vai ei ja kuinka myöhään. No toiveita elätellen Lilja kävi suihkussa ja rupesi ihan kaiken varalta valmistautumaan rankkaan iltaan. Ja tulivathan ne vanhemmat sieltä viimein kotiin ja Lilja säntäsi autoon ja kaahasi juna-asemalle ja oli hetkessä vanhassa kaupungissa ja viimesen päälle valmiina.Mutta missä ihmeessä kaikki ovat?? Puolen tunnin värjöttelyn jälkeen paikalle ilmestyy lauren ( australia), ja yhteistuumin päätämme siirtyä Mc'donaldsin SISÄPUOLELLE odottelemaan. Toinen puolituntinen ja Katie ( kanada) löytää viimein perille. Molemmat ovat olleet jo eilen rankasti juhlimassa ja tunnelma on melko lattea. Eikun irkkupubiin siis. Ja viimein paikalle saapuvat mattimyöhäset Sophie ( englanti) ja Laura ( USA ) ja juhlat voivat alkaa. Pilkkupaitsiettä Liljan viimeinen juna kotiin lähtee 20 minuutin päästä. Tunnelmaa ei vieläkään voi sanoa mitenkään lennokkaaksi joten kotia kohti ( toinen vaihtoehto on 4.37 ). Parkkeeraan auton pihaan ja päätän käydä kulman takana tarkistamassa yhden jutun ennen kuin luovutan lopullisesti.

Tähän väliin voisi olla hyvä ottaa pieni takauma VIIME VIIKON LAUANTAIHIN. Illan viimeisellä junalla kotiinpäin matkaavat väsyneet ystävykset Lilja ja Elina ( ruotsi). Samaan vaunuun istahtaa lauma erittäin äänekkäitä ja humaltuneita herrasmiehiä ( olipas yllätys ). Vieressäni istuva poika huomaa väsyneet katseet ja yrittää aloittaa keskustelua huonolla menestyksellä. Rauhallinen koomatila kuitenkin rikkoutuu kun Elina äkkää jätkän paidassa virnistelevän joulupukin ja alkaa pakollinen olemme au-paireja, tulemme ruotsista ja suomesta- keskustelu. Kun pojat ovat viimein saaneet suht hyvin selville että kumpi niistä tytöistä nyt on suomesta ja kumpi ruotsista, kääntyy keskustelu asuinpaikkoihin. Käy tietenkin ilmi että 1: kaikki pojat asuvat samalla alueella kuin minä 2: yksi niistä asuu samassa kylässä kuin minä 3: samainen jätkä asuu samalla kadulla 5 talon päässä. Tietenkin tällä kyseisellä herrasmiehellä on seuraavana viikonloppuna syntymäpäivät ja naapurintyttökin kutsutaan mukaan. Itse asiassa pojat vannovat että jos ei tyttöä ala näkymään niin tullan kotoa hakemaan. Koko kohtauksen ajan hysteerisenä nauranut Lilja luottaa siihen että pojat on sen verran maistelleet etteivät huomenna saati sitten viikon päästä muista enää välikohtausta. Turha luulo.

Palataan siis siihen hetkeen kun astun ulos autosta ja kierrän katsomaan ovatko pippalot vielä täydessä vauhdissa. No tietenkin ovat, ja juuri kun seison matkan päässä kuuntelemassa ja miettimässä että pitäisikö sitä nyt uskaltautua tuonne niin ovi avautuu ja vierustoverini junamatkalta tulee ulos. Olen juuri aikeissa paeta vähin äänin paikalta kun poika pysähtyy kesken kävelyn ja jää tuijottamaan meikäläisen suuntaan. Ei se minua muista ajattelen ja seison muka kaivamassa avaimia laukusta. Samalla leviää nuoren miehen kasvoille ilkikurinen virnistys ja se on sitten siinä. Seuraavaksi huomaan olevani sisällä erittäin meluisassa ulkoteltassa olutlasi kourassa ja selitän kymmenettä kertaa pakollista olen au-pair -juttuani. Tunnelma on suhteellisen kireä, kunnes vierustoverini esittelee minut muille junassa olleille ( tilanteeseen kuuluu erittäin paljon kovaäänistä naurua) jotka kyselevät että minne olen jättänyt sen ruotsalaisen tytön. No siinä sitä sitten ollaan ja ilta kuluu erittäin rattoisasti humalaisten saksalaisten seurassa. Tom (vierustoverini) pitää ystävällisesti erittäin hyvin huolta siitä että minulla on kaikki hyvin ja tarpeeksi juomista lasissa ja tunnelma on vähintäänkin hilpeä. Kotiin lähden viimein 5 aikaan aamulla kun alkaa poikien englanti ja saksa olla pikkuhiljaa aika vaikeaselkoista ja askel hiukkasen epävakaan näköistä. Itse en meinaa edes päästä sisälle koska joku idiootti on jättänyt avaimet sisäpuolella lukkoon, mutta lopulta saan terassin oven auki ja pääsen sänkyyn erittäin iloisena siitä että yritin päästä aikaisin nukkumaan. Että on nuo kummaa porukkaa nuo sakemannit.