IRC-Galleria

Rytmi. Asia, joka on saanut mietteliääksi viime aikoina. Rytmi on perustavanlaatuinen elementti. Yön ja päivän, levon ja työn, unen ja valveen vuorottelu lienee ensimmäinen rytminen kaava, johon ihmiset ovat perustaneet järjestelmällisen arkitoimintansa. Erikoista kyllä, lähes joka asiassa rytmin merkityksen ja voiman huomaa, kun sitä ei ole tai se jollakin tavoin menee vikaan.

Itse olen koko kesän totutellut rytmimuutokseen yksinkertaisesti tällä aiemmin mainitulla alkukantaisella tavalla. Olen herännyt vähän jälkeen viiden kesätöihin, mikä iltaihmiselle on jokseenkin vaivalloista. Nyt kehoni kahdessa kuukaudessa vasta näyttää sen tajuavan, kun töitäkin on jäljellä enää muutama päivä. Olen myös oleillut tavallista enemmän lapsuudenkodissani, jossa on eri rytmiä noudattavia henkilöitä. Ymmärrettävästi saimme kotona tämän johdosta yhden kinanpoikasenkin aikaiseksi, mutta positiiviseksi yllätykseksi vain yhden.

Toisinaan tarkkailen ihmisiä huvikseni; heidän tekemisiään, eleitään, sävyään, tempoaan. Luontainen rytmi selviää usein toiminnan nopeudessa. Tottakai elämisen rytmi voi heijastella lukemattomia muita yksilölle ominaisia piirteitä ja sävyjä, mutta ne ovat monitulkintaisempia. Jostain on jäänyt mieleen aforismi: 'Ryhti ja askeltempo kertovat sinusta paljon - enemmän kuin haluaisit.' Pitäneehän tuo osittain paikkansa. Minä puolestani olen tuuliviirinä ajoittain itsellenikin vähän vaikeasti tulkittavissa. Toimintani heijastelee ulospäin suoraan mielialaani, mielenkiintoani sekä väsymyksen tilaani ja varsinkin tempo täten vaihtelee suuresti - joskus lyhyelläkin aikavälillä. Tämä on muuten osasyy siihen, miksi joskus lopetin kopisevien korkokenkien käytön. Ne tekivät minut ja ympärilläni olevat kanssakulkijat turhan tietoisiksi senhetkisestä rytmistäni. Mielenkiintoista että tuohonkin aikaan rytmini oli vaihteleva, mutta myös keskimäärin nopeampi kuin nyt. Enkä muutosta rauhallisempaan rytmiin totisesti ole katunut.

Joidenkin ihmisten askeltempo ja työskentelynopeus on lähes aina sama, vuodesta toiseen. Toisille omaksuttu, tuttu työrytmi ja -järjestys on myös erittäin tärkeä; he ahdistuvat välittömästi, jos joutuvat tekemään siinä poikkeuksia. Muiden erilainen näkemys rytmistä saattaa tuolloin yllättää. Liikenne on kenties yksi vaarallisimmista arkitilanteista, joissa ihmisten erilaiset käsitykset rytmistä kohtaavat. Jossain tv-mainoksessa ihmeteltiin "Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee liikenteessä?" Mielestäni selitys on aika yksinkertainen: ihminen kokee toisten hoppuilun tai hidastelun vallankäyttönä ja kajoamisena luontaiseen rytmiinsä. Tietenkin jatkuva poikkeustila väsyttää jokaisen, luontainen toiminnan rytmi on sidoksissa niin moniin asioihin ihmisen persoonassa, että totaalinen pakkomuutos suistaisi raiteiltaan kenet tahansa. Esimerkiksi työelämässä sangen moni hakeutuu aloille, joilla saa jäsentää ja rytmittää tekemisensä niinkuin haluaa - syystäkin. Tämä on varmaan osasyy siihen, miksi oma ammatinvalintani ei ole ollut yksiselitteistä. Joskus mietinkin, onko tasaisen rytmin omaavilla ihmisillä yleisesti ottaen 'helpompaa'. Ihailtavaa olisi, jos jokainen saisi kasvaa eri asioihin yksilölliseen rytmiinsä käypäisellä tavalla. Toisaalta uudistumisen mahdollisuus on yhtä kiehtova.

Musiikissa rytmi on ainutlaatuisesa erityisasemassa, toisinaan jopa armottomassa sellaisessa. Turhautumisellani ei ollut rajaa, kun sain palautetta (sivuaine)pianotutkintoni prima vista -osiosta. En tunne koskettimistoa niin hyvin, että pystyisin soittamaan kappaleen ensinäkemältä kunnolla tempossa. Tiesinhän sen jo entuudestaan. Kyseessä oli asia, jonka jouduin tuona päivänä vain nyökytellen hyväksymään niin ikävää kuin omien virheiden kuuleminen onkin.

Joku viisas on joskus puhunut rytmistä ikäänkuin sävellyksen tukirankana. Se kannattelee kokonaisuutta, mutta on erottamaton osa myös melodiaa. Rytmi on väistämättä yhtä tunnepitoinen tunnelman välittäjä kuin mikä tahansa musiikin peruselementti tai tyylikeino. Symbolisten merkitysten löytämiselle on vain mielikuvitus rajana. Selkeä rytmi on kuin säveltäjän palvelus kuulijalle monimutkaisten harmonioiden ja rakenteiden sopassa. Tämän mainstream- ja viihdemusiikki on hyödyntänyt ehkä turhankin hyvin. Taidemusiikissa rytmikäsityksiä on aikanaan kyseenalaistettu äärimmäisyyksiinkin asti; on teoksia joissa jokainen orkesterin jäsen on määräävä itse rytminsä. Lopputulos on jokseenkin kaoottista kuultavaa ja vaikeasti seurattavissa.

Myös yhteiskunnan julkinen järjestelmä tekee ihmisen riippuvaiseksi joistakin rytmisistä kaavoista. On ilmoittauduttava tiettyyn päivämäärään mennessä tai reagoitava tietyssä ajassa sanktion uhalla, hakemuksen käsittelyaika on x viikkoa, jne. Yksilötasolla nämä säännöt voivat antaa tukea mutta myös rajoittaa.

Hassua,..ei minulla ole rytmistä mitään erityistä sanottavaa tai painotettavaa. Tärkeintä lienee, ettei alistu tässä oravanpyörässä mihin tahansa tai lähde itseään tai muita väkivalloin muuttamaan. Keho viimeistään kapinoi vastaan, jos mieli ei ymmärrä. Jotkut ihmiset kärsivät toistuvista sydämen rytmihäiriöistä.

Rytmikästä alkavaa syksyä!