vihaan niin tätä tunnetta ku tuntuu ettei ittestään oo mihinkään, ettei omat kyvyt riitä ees ihan vaan elämiseen vaan tuntuu että ei tulevaisuudessa oo mitään hienoa. tuntuu niin ahdistavalta ees ajatella millään tasolla tulevaa kun mulla on niin sellanen fiilis että koko maailma vittu odottaa että kaikki pitäis jaksaa ja vittu pitäis samalla kirjottaa ylioppilaaks (ja nyt mielellään myös hyvillä arvosanoilla..), käydä jotkut vitun valmennuskurssit mitkä maksaa jonku 1000€ ja sit ollakki jo kirjotusten välissä jo ilmottautumassa uudelleen opiskelemaan (ja mielellään päästä myös sisälle..) ku ei oo vanhojakaan opintojaan saanu vielä loppuun! IHAN NAURETTAVAA! MIKÄ VITTU TÄTÄ YHTEISKUNTAA VAIVAA?! koko ajan pitää olla opiskelemassa ja tietää mitä elämällää tekee. jos ei vaan yksinkertasesti osaa MITÄÄN, ei ole hyvä MISSÄÄN, eikä nää sopivansa minnekkään niin mitä vittua ja minne vittuun mun pitää mennä?! tuntuu et kuolen jo näihin ylppäreihin ni ihankun en sit kuolis jossain ammattikorkeessa tms.
voi helvetti tätä kaikkea tulevaisuuspaskaa taas, en jaksais ollenkaan..