Viileä nenänpääni
vasten huuruista ikkunaa.
Käyräsankainen kuppi
puolillaan myrkkyä.
Pehmein sormin
piirrän epävakaisen sydämen.
Rosoisen,
symmetrialtaan viallisen,
omani kaltaisen.
Syksy saapui
liian pian.
Jätitkö muuta
kuin epävakaisia muistoja?
Identiteettisi tunnistinjäljet iholleni,
Tuoksusi pitkin asuntoni nurkkia.
Syksy saapui
Liian pian,
Vei mennessään
maun kahvista,
tuoksusi iholtani,
Sinut rosoisen
sydämeni uumenista.
Liian pian.