IRC-Galleria

Puhelin polttaa kädessäni,
sen näppäimet
kuin sulaa laavaa.

Uhmaikäisen lailla
nostan sen pöydältä
yhä uudelleen ja uudelleen.

Hakkaan samaa numeroa,
maanista mantraani,
tuttua ja totuttua,
polttavilla kirjaimilla.

Yhdessäkään viestissä
ei mitään järkeä,
harva niistä
edes koskaan perillä.

Pikavalinnoissani
Vain sinä.

Lasken päiviä,
odotan jokaista tuntia
kuin pelastusta.

Minuutteina, sekunteina,
sadasosina valutan
odotustani unihiekkamereen.

Takaumina, häilyvinä ajatuksina,
levottomina unina
Sinut voin yhä tuntea.

Tuntemattomassa maailmassa,
rinnakkaisessa todellisuudessa,
ajattomina tunteina,

Olet minun.

Ilta ihmisten keskellä,
niiden, jotka kutsuvat
minua omakseen.

Lasittunein silmin
hymyilen ja vastaan
kysymyksiin, joita en kuule.

Ajattelen sinua

Ristiriitaisia ajatuksia,
Erikoisia muistijälkiä,

Oudon tunteen
Minuun jätit.

Merkillisiä mielleyhtymiä,
Kaipauksen kummallisen,

Todellisuuden tunteen,
Kipuni kadotit.

Hetken
Olit ihme.

Sinä teet
ajatuksistani totta,
kuin olemassaolollasi todistaisit,
etten ole viallinen.

Sanot ääneen
kaiken sen,
mitä ajattelen,
täydennät lauseeni loppuun.

Sinä näet
sen kipeän reiän minussa,
jonka muut voivat
vain aavistaa.

Olet särkynyt,
sirpaleina,
kuten minäkin.

Mutta sen hetken,
olit korvaamaton.

Sormenpäittesi silitysjäljet
tatuoituivat iholleni,
polttavat yhä reikiä
sieluuni asti

En tarvitse ketään,
niinkuin et sinäkään.

Et selviä minusta,
senhän tiedän.
Mutta annoit minulle hetken,
jota tarvitsin.

Valtameri vellovana
silmieni syvyyksissä

Vaimeana, voimakkaana,
Sameana samantekevä

Revittyjä raunioita,
Manalani maisemissa

Raiskattuna, rikottuna
Alastomana avuton

Tummanpuhuvat tähtitarhat
Kaipuussansa kirotussa

Tuskaisena, tatuoituna,
Kiirastuleensa kadonnut

Painostava paholainen
Hyytävisssä henkäyksissä

Pimeässä, pelokkaana
Haluttomana huomiseen.

Olen sinulle
ilmaa,
mitäänsanomaton
tyhjyys.

Mustavalkoinen
mykkälokuva väärissä kansissa.

Mikset näe
minua?
Et kuule minua,
näe harmaani
sävyjä.

Olisitko hetken
totta?
hetken, vain hetken tähteni
haavoittuvainen.

Maailmani merkityksetön syvyys
ilman sinua.

Elämäni arkistoissa
Merkintöjä merkillisiä.

Sinisiä, Syaaneja,
Surkeita ja sattumanvaraisia.

Kauniita ja kipeitä,
Kirpeitä ja kullanarvoisia.

Merkintöjä menneisyydestä,
tarkoituksia tulevaisuudelle.

Saavutuksia,
Menetyksiä,
Menneisyyden sirpaleita.

Sanattomia lupauksia,
laiminlyötyjä salaisuuksia.

Arkistoihin aarteeni annan,
salaisuuteni särkyneet säilytän,
kipeät kipuni kaipuulla korvaan,
sydämeen suloiset sanasi siirrän,
elämäni edestä eläisin.

Sinä päivänä,
kun kylmyys hiipii
varpaideni päästä
Sydämeen,
ei jää enää

Syitä.

Ei kai sentään,
älä nyt hulluja virka.

Kun taivaalta
Sataa lunta
nilkkoihin asti
Jäisinkö
ulos odottamaan

Viimaa.

Ethän toki,
sinullehan olen aina elänyt.

Jos laskisin
aikaani minuutteina,
hiljaisina sekunteina,
Laskisinko
hetkiäni viimeiseen

tiimaan?

Sinähän elät parasta aikaasi,
tiedäthän, minun kanssani.

Tiedänkö?