Puhelin polttaa kädessäni,
sen näppäimet
kuin sulaa laavaa.
Uhmaikäisen lailla
nostan sen pöydältä
yhä uudelleen ja uudelleen.
Hakkaan samaa numeroa,
maanista mantraani,
tuttua ja totuttua,
polttavilla kirjaimilla.
Yhdessäkään viestissä
ei mitään järkeä,
harva niistä
edes koskaan perillä.
Pikavalinnoissani
Vain sinä.