Etsin yhä
iholleni piirtämiäsi viivoja
kuin kadonnutta aarrekarttaa.
Sokeana hetkenä ikuisena,
talletit minuun itsesi.
Etsin yhä,
tunnustelen ihoani, joka polttaa,
sylkee kiivaita kipinöitä.
Suloisena hetkenä sinua vasten
painoit minuun singneerauksesi.
Etsin yhä,
Etsin kunnes tulen hulluksi,
hukuttaudun epätoivooni,
hirttyäydyn ikävääni,
eksytän itseni ikuiseen uneen.
Sinä piirsit,
piirsit jäljet ikuiset.
Kuulen yhä
sydämesi lyönnit.