IRC-Galleria

Jotenkin viikko on onnistunut sujumaan niin nopeasti, etten ole edes ehtinyt miettimaan rakasta paivakirjaani. Ja tyoni takia olen ihan sekaisin paivista. Taa ei ole ihan sellaista "normaalia" kahdeksasta neljaan duunia, eika meilla myoskaan ole viikonloppuvapaita. Niinpa joudun yleensa katsomaan koneelta, mika viikonpaiva on menossa.
Mutta niin.
Viime viikon perjantaina kokkaisin tosiaan serkulleni Tanjalle ja hanen miehelle Johnille (tai Johnny, en ole itseasiassa varma kumpi on oikein...) ja meilla oli mukava ilta tuossa meidan patiolla. Vieraani olivat kylla aika vasyneita, mutta saimme aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun. Sen jalkeen olen kaynyt heilla kylassa ihan vain pikavisiitilla. Haluaisin kovasti tutustua Tanjaan, nyt kun siihen on vihdoin mahdollisuus. Pitanee siis tehda asialle jotain.
Sunnuntai iltana olin ulkona Maijan ja muiden kanssa ja ilta oli ihan ok. Ei mikaan tajuntaa rajayttava, mutta ihmisten nakeminen piristaa aina. Baarissa jutteleminen on vain tosi hankalaa varsinkin tallaiselle puolikuurolle suomalaiselle. Tuntui, etta olin koko ajan pikkuisen jaljessa ja olo oli valilla vahan nolo, kun muut nauroivat ja mina hymyilin kuin mikakin idiootti. Mutta kahdestaan keskustelu sujuu jo paljon paremmin. Taalla tuntuu vain olevan tapana istua tiiviisti porukassa ja kertoa kaikki mahdollinen mahdollisimman monelle. Ei ole ehka ihan paras mahdollinen mahdollisuus opetella kielta ja uusia ihmisia... Mutta annetaan ajan kulua ja katsotaan.

Taman viikon puolella olen haaraillyt kaikkea tarpeellista. Avasin toisen pankkitilin, jolle olen paattanyt saastaa osan pennosistani. Muuten ne menevat ihan varmasti kaikki.
Tanaan olin koko aamun/paivan Cardiffissa kuuntelemassa ensin oman aurani tulkintaa ja sitten shoppailemassa. Ihana yhdistelma jotain henkista ja erittain materiaalista. :)
Mielenkiintoista auraistunnossani oli tietysti se, etta kuulin asioita, joita halusinkin kuulla. Osa oli kylla jotain sellaista, mita en olisi odottanut. Minusta kuulemma huokuu valtaisa tasapainoisuus (???!!???) ja energiakentta, joka mahdollistaa juttelun kuolleiden kanssa. Auran lukija kysyikin, onko minulla joskus ollut "nakymaton" ystava lapsuudessani. En tosiaankaan muista mitaan sellaista, mutta pitanee varmistaa porukoilta. Outoa oli myos se, etta hanen mukaan minussa on paljon taiteellisia viboja. Siis minussa??? Mina olen aina kokenut olevani ihan kasi kaikessa mika liittyykaan luovuuteen. Han suositteli, etta alkaisin maalata ja kirjoittaa ensin vaikka omaksi ilokseni ja itseni ilmaisemiseksi. Yksi asia mika minulla jai hyvin mieleen oli se, etta annan kuulemma ihmisille hyvin ristiriitaisen vaikutelman itsestani. Olen olemukseltani (energiatasoltani) tasapainoinen, rohkea ja vaikka mita muuta, mutta pidattelen sita ilmaistessani itseani. Siksi han suosittelikin taideterapiaa, joka vapauttaisi minut "kahleistani". Fyysiselta energialtani olen hyvin vahva ja siita tulee olemaan minulle hyotya tulevaisuudessa. Sain ohjeeksi huolehtia itsestani (henkisesti ja fyysisesti), koska hanen mukaansa laiminlyon itseani toisten auttamiseksi. Noh, ehkapa ma olen joskus liian empaattinen, mutta osaan kylla sanoa ei.
Kauneinta mita sain kuulla oli se, etta energiakenttani on vasta avautunut ja vertasi minua aukenevaan ruusuun. "Ennuste" tulevaisuudelleni oli hyvin positiivinen ja tyoni tulisi olemaan ihmisten parissa, joidenkin auttaminen. Han myos naki, etta tulisin matkustamaan paljon. Sen mita etsin muista, tulisin lopulta loytamaan itsestani. Toivotaan! Noh, taytyy sanoa, etta minulla oli epailyksen hetkeni keskustelumme aikana. Ei ole hirvean vaikea paatella, etta olen kiinnostunut matkustamisesta. Olenhan nytkin ulkomailla! Lisaksi jokainen, joka menee kuulemaan oman auransa tarinan, on yleensa murrosvaiheessa.

No joo. Katsotaan miten kay. Voisin kylla kokeilla jotain uutta. Itseasiassa olen menossa ensi tiistaina salsakurssille. :) Jostain minun pitaa aloittaa loistava tanssijan urani.

Mutta joo. On myoha.
Oita!