Viikko Hennan ja Paivin kanssa sujui ilman vapaa-ajanongelmia. Kiertelimme aika paljon Cardiffissa ja shoppailtua tuli ainakin kahtena paivana. Muu aika meni kiertaessa Walesin kansallismuseota, Tinternin luostaria, Stonehencea ja Bathia. Pubissakin tuli istuttua muutamana iltana. En uskalla edes ajatella miten paljon kilometreja ajoin viikon aikana, mutta uskon sen olleen aikamoinen lukema. Viimeisena paivana kun pyorahdimme Stonehencelle (joka oli muuten ihan hieno) ja Bathiin, ajoin ensin noin viisi tuntia ja illalla menimme viela Tanjan ja Johnin luokse syomaan ja siita kertyi viela reilu tunti tai puolitoista lisaa.
Hennan kanssa tuli juteltua loppujen lopuksi liian vahan, shoppailtua tuli ihan liikaa, mutta onneksi ehdimme kayda rentoutumassa picnicilla Tinternin vanhalla juna-asemalla ja pubissa vain istumassa ja olemassa. Viikko oli tosi kiva ja erityisesti viimeinen paiva eli eilinen. Nousimme tosi aikaisin ja ajoimme katsomaan yhta suurta ihmetta, Stonehencea. Sen jalkeen kiertelimme Bathissa, joka on mun mielesta tosi natti kaupunki. Illalla istuimme Tanjan ja Johnin kotona syomassa illallista ja vaihdoimme kuulumisia. Ilma oli loistava ja kaikki jaksoimme olla reippaita iltaan asti vaikka univelka alkoikin painaa hartioita. Tanaan sitten nousimme jalleen ennen kukonlaulua, koska Hennan ja Paivin piti ehtia bussiin. Hennaa varjosti koko viikon huoli tulevasta eli siita, mika hanta odottaa Lontoossa. Hurjaa tolleen vaan heittaytya tuulen vietavaksi, mutta olen ma onnellinen, etta han on jaamassa nainkin lahelle. Lontooseen paasee taalta alle kolmessa tunnissa. Toivottavasti paasen pian kaymaan hanen luonaan.
Tuntuu yhtakkia tosi hankalalta saada ajatuksia kootuksi koko viikosta, koska niin paljon on ehtinyt tapahtua ja kokea paan sisalla. Yleensa olen kirjoitellut jotain pari kertaa viikossa ja nyt en tieda mista aloittaisin. Olen varmaan jo unohtanut alkuviikon tapahtumat...
Niin joo. Oltiinhan me maanantaina teatterissa, tai siis mina olin toissa ja Henna ja Paivi tulivat katsomaan mita teen tyokseni. Katsoimme musikaalin Blood Brothers joka mun mielesta oli tosi hyva. Henna piti tarinaa vahan kesyna.
Sunnuntaina olimme kaupungilla liikenteessa ja esittelin ne kaikki kolme pubia jossa yleensa istumme. Ilta oli tosi kiva ja leppoisa kunnes tulimme kotiin. Linda tarjos mulle ja Hennalle absinttipaukut ja siita lahtien onkin yhta suurta muistikatkosta. Henna tormas lasioveen kahdesta ja siita kuului niin iso pamahdus, etta Paivi herasi ylakerrassa. Mina olin puinut olemattomia mieskuvioitani Lindan kanssa ja mennyt nukkumaan vasta pikkutunneilla. Aamulla katsastimme absinttipullosta volttimaarat ja en enaa yhtaan ihmetellyt lopputulosta. 68!! Se oli tavallisen baari-illan jalkeen aika raskas paukku ja tiedan tasta lahtien valtella sita yhta ahkerasti kuin tequilaakin...
Keskiviikkona Maija leikkasi mun tukan ja illalla istuimme jalleen pubissa pienella porukalla, koska jostain syysta taalla ei ole tapana kayda ulkona keskiviikkoisin. Noh, saimme sielta kutsun yhden pariskunnan kotiin ja menimme sinne pelaamaan juomapelia. Onneksi emme ehtineet olla siella kauan ennen kuin Linda tuli hakemaan meidat. Paivilla oli varmaan sietamista, silla han ei juo ollenkaan...
Huvittavaa viikossa oli huomata se jarkyttava ero rahankaytossa opiskelijoiden/tyottomien ja tyossakayvien valilla. Ma oon ehtinyt tottua vajaassa kolmessa kuukaudessa torsaamaan ja olemaan huoleton. Shoppaillessa Henna ja Paivi miettivat ja syynasivat jokaista rattia ja antoivat itselleen harkinta-aikaa. Sinansa se on tosi jarkevaa, mutta Cardiffin kokoisessa kaupungissa se kuluttaa myos hermoja Ma yleensa pongasin jonkun vaatteen, kokeilin sita ja ostin, kun taas Henna ja Paivi hiplasivat, vertasivat, paivittelivat hintaa, kokeililivat, laittoivat pois, harkitsivat ja antoivat sitten olla. Ja sama toistui seuraavassa kaupassa. Voitte vaan kuvitella miten vaikea on loytaa hintalaatusuhteeltaan taydelliset kengat, housut, alusvaatteet, koru, meikkeja, toppeja ja paita, jos rahaa on vain osaan niista ja kaikkea tarvisi. Tietty ma ymmarran taysin, koska satun viela muistamaan milta tuntuu olla persaukinen.
Joo. Ei mulla just nyt oo muuta sydamella. Ensi viikko menee aloittaessa kaksi uutta harrastusta ja toissa. Linda on ollut aika hajalla kuluneen viikon tyomaaran takia ja mun on nyt aika antaa hanen hengahtaa. Saa nahda miten hajalla ma oon viikon paasta...