IRC-Galleria

Aika Hennan kanssa on mennyt tosi akkia. Tietty ma oon ollut myos valilla toissa, joten ei me nyt ihan hirveasti olla keretty yhdessa haarailla. Torstaina kavimme Newportissa shoppailemassa ja yritimme lunastaa Hennan ensimmaista shekkia. Se ois kuitenkin vaatinut, etta Hennalla olisi vakiosoite ja todistus siita, etta oikeasti asuu siina osoitteessa. Jostain syysta taalla on tosi vaikea saada pankkitilia auki tai shekkeja lunastetuksi ilman kamppaa. Mut onneksi ma voin lainata Hennalle ja kohtahan han paasee aloittamaan hommat.
Eilen illalla kavimme kiertelemassa clubeja Cardiffissa, koska kumpikaan emme ole paasseet tanssimaan aikoihin. Ma olin siis autolla ja muutenkin vietan nyt valkoista kuukautta (paikallinen sanonta tipattomasta), joten mikaan ryyppyreissu se ei ollut. Cardiffissa tuntui olevan pubeja ja clubeja vaikka muille jakaa. Kyselimme matkalla parilta tytolta vinkkeja mihin menna ja saimme tayden opastuksen eri paikoista. Mutta koska eilen oli torstai, ei meininki ollut ihan samaa kuin viikonloppuisin. Ja ongelmia tuotti myos sekin, ettemme tienneet minkalaista porukkaa missakin paikassa liikkui. Ensimmainen paikka johon menimme olikin sitten suunnattu selvasti meita nuoremmille. Henna tunsi olonsa mummoksi, mutta ma olin ihan tyytyvainen kun paasin tanssilattialle. Paikka ei kuitenkaan ollut yhtaan minua, se muistutti lahinna Onnelaa valkoisen sisustuksen takia. Tormasin myos yhteen tyyppiin joka on ovimiehena Cardiffin teatterissa. Mulla on aika hyva kasvomuisti ja yhdistin hanet. Luulenpa, etta han joutui miettimaan muutamaan otteeseen missa han oli nahnyt minut.
Tassa meidan tyossa on se varjo/hyva puoli, etta tulemme huomatuiksi. Tyontekijat muistavat minut ja Lindan ulkonaolta ja Chrisin nimelta! Hassua olla niin "tunnettu".
Noh, kuitenkin. Kiersimme eilen myos muissa clubeissa ja yhdesta pyysimme jopa rahat takaisin, koska siella ei ollut ketaan sisalla. Parissa muussa paikassa oli sitten liian pieni tanssilattia.
Mitaan lempparipaikkaa emme siis viela loytaneet, mutta aion jatkaa yrittamista joskus myohemmin. :)

Tanaan olemme nukkuneet pitkaan, kayneet lenkilla ja mina olen hoidellut asioita punaisen ristin myymalassa. Sain sielta paksun pinon papereita taytettavaksi ennen kuin voin aloittaa vapaaehtoishommat. Outoa. Illalla kokkasimme Hennan kanssa ja mietimme ihmissuhteita ja niiden kiemuroita.

Katsoimme aamulla Tommy Tabermanin runoja ircista yhden tyypin sivuilta ja mulle tuli ikava suomalaista kirjallisuutta ja runoutta. En ma oo koskaan hirveasti runoja lukenut, mutta silloin kun luen niin yleensa innostun niista. Sama juttu se on varmaan musiikin kanssa. Joskus on kausia, jolloin ihastuu johonkin bandiin ja sita on sitten kuunneltava aamua iltaa. Silloin aina tuntuu, etta sanoitukset ja melodia ja koko universumi on just niin kuin pitaa. Ja sitten se taas hiipuu ja unohtuu. Voi etta kun osaisi pysahtya joka paiva silloin kun nakee tai kuulee jotain kaunista. Yksikin paiva kuljin takapihan kautta autolle ja hoksasin, etta meillahan on erilaisia ja kauniita kukkia takapihalla. Haistelin niita sitten vahan aikaa ja paatin, etta katsoisin eteeni vahan paremmin tulevaisuudessa. Yleensa kaikki mita tarvimme on ihan siina meidan nenamme alla.

Otsikko ei talla kertaa kuvasta tekstiani yhtaan. Tanaan on ollut ihan mukava ja rauhallinen paiva ja tuon "epaonnen" perjantain hoksasin vasta aloittaessani tata kirjoitusta. Ehkapa me ihmiset vedamme puoleemme sita, mita ajattelemme jatkuvasti. Aina ei kannata pelata pahinta.
Toivottavasti kolmastoista paiva (ja perjantai) ei tuonut kenellakaan teista vastoinkaymisia.