milloin häntä pelottaa, pohjattomalla katseellaan hän repii toista alastomaksi suojistaan
viattomuutensa kun huomaa, sädehtii hän toisen silmiin kunnes tähdet välkkyvät niistäkin
täydellä sydämellään rakastaa, hän uskoo, mutta ei itsekään ole varma rakastaako silti kaikkein eniten niin pyhää suurta haikeutta yksinäisyydessään
hän haaveilee vielä nauravansa ilosta; ikionnellinen on vapaaksi voittamistaan kyynelistä