pohdiskelin tässä ihmisiä, jotka on joskus ollu läheisiä, mutta joihin en oo nykyään ollenkaan yhteydessä. Esimerkiksi lukiokaverit melkein kaikki. Kun lukio loppui, niin yhtäkkiä vaan yhteydenpito jäi. Se tuntuu vaan niin kummalliselta.
Kuitenkin jokainen ihminen on jättänyt jälkensä mun elämään omalla tavallaan. Ja muistot säilyy, vaikka ei yhteyttä pitäisikään. Mä oon ylipäätään aika huono kaikissa yhteydenpitojutuissa.
Kaikelle on aikansa. Kai se pätee ihmissuhteisiinkin.
Haluaisinkin siis kiittää jokaista, joka lukee tän tekstin ja on jollain tavalla ollut osa mun elämää. Ja erityisesti niitä, jotka edelleen, kaikesta huolimatta on.