IRC-Galleria

Tänään ja eilen olen miettinyt seuraavia asioita:
- Elämän prioriteetteja
- Terveitä, toimivia ja hyviä parisuhteita (tiedän ainakin yhden)
- Läheisteni kasvuolosuhteita, taustoja ja niiden vaikutusta siihen minkälaisia kyseiset henkilöt ovat tänäpäivänä
- Ihmisten muuttumista
- Moraaliarvoja ja moraalin kehittymistä
- Eri päihdeaineita ja ihmisten suhtautumista niihin
- Jyrkkiä, ehdottomia mielipiteitä
- Itseluottamusta, itsetuntoa ja sen vaikutusta kaikkeen tekemiseen
- Lapsuudessa saatujen mallien tiedostamatonta vaikutusta nykyiseen toimintaan ja ajatusmaailmaan


- Sitä kuinka syvällisesti näin monia asioita voi muka edes ajatella näin lyhyessä ajassa, ja miksi niitä pitäisi sitten edes kirjoittaa tänne?

Oma elämäni on tällä hetkellä töissä käymistä (välttämättömän rahan keräämistä) ja sitä että yritän vapaa-aikani käyttää mahdollisimman hyvin itseni viihdyttämiseen. Terve sielu terve mieli? Onko elämäni tarkoitus vain yrittää tehdä itseni (ja mahdollisimman moni muu ihminen siinä matkalla) mahdollisimman onnelliseksi? Kuinka paljon pitää ja voi uhrata toisten takia itsensä kustannuksella?

Päivän ajatus:
"Ei huolta huomisesta kunhan vaan tänään on siistii"

Sain eräästä kirjasta idean tehdä lista kirjoista, jotka pitää lukea:
- 1984
- Clockwork Orange
- Sadan vuoden yksinäisyys
- Olemisen sietämätön keveys
- Yksi lensi yli käenpesän
- Linnunradan käsikirja liftareille
- Trainspotting (luettu)
- Supernaiivi

"I'm moving on, going straight and choosing life. I'm looking forward to it already. I'm going to be just like you: the job, the family, the fucking big television, the washing machine, the car, the compact disc and electrical tin opener, good health, low cholesterol, dental insurance, mortgage, starter home, leisurewear, luggage, three-piece suite, DIY, game shows, junk food, children, walks in the park, nine to five, good at golf, washing the car, choice of sweaters, family Christmas, indexed pension, tax exemption, clearing the gutters, getting by, looking ahead, to the day you die."

Joskus elämässä tulee hetkiä, kun ei vain yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä seuraavaksi.
Hetkiä jolloin ei tiedä mihin on menossa, miksi on menossa ja kenen kanssa on menossa.

Usein tällainen olo tulee, kun pitkään vallinnut elämäntilanne muuttuu. Jokin päättyy.
Koulu päättyy, armeija päättyy, parisuhde päättyy.
Se, mikä ennen tuntui niin selvältä, muuttuu kokonaan.

Menetystä käsitellään eri tavoin. Toiset surevat yksin viikon ajan, toiset puhuvat kaikki asiat halki parhaiden ystäviensä kanssa. Toiset vain blokkaavat ajatuksen päästään ja siirtyvät eteenpäin. Sitä voi takertua ystäviin, sukulaisiin, uusiin ihmisiin. Monet ryntäävät suinpäin uuteen suhteeseen. Yleensä sen vain edestään löytää, minkä on taaksensa jättänyt. Ja lopulta asiat joutuu käsittelemään, korkojen kanssa. Kun on tottunut siihen että viettää jokaisen hetkensä toisen ihmisen kanssa, yksinäisyys voi iskeä aika pahasti.

Nuorena pääsee ja joutuu tekemään paljon loppuelämää koskevia päätöksiä mm. opiskelun, töiden & ihmissuhteiden kanssa. Kadoksissa olevalle ihmiselle kaikki tämä saattaa tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta.

Mutta tarvitseeko kaikki päätökset aina miettiä loppuun asti? Tarvitaanko kaikesta varmuus? Pitäisikö ihmisen välillä vain elää enemmän tunteidensa kuin pitkällisten pohdiskelujen ja niiden tulosten kautta?

Elämässä pitää oppia kohtaamaan yksinäisyys, elämään epävarmuuden kanssa ja menettämään. Se ei ole koskaan helppoa. Mutta jotenkin sitä aina selviää, ehkä joskus jopa kehittyy ihmisenä parempaan suuntaan.

EM-Kisa HUUMAKUUMA!
Ollaan nähty hyviä pelejä LOISTAVASSA seurassa, hyvissä paikoissa, maukkaiden juomien ja nautinnollisten naposteltavien kanssa! :)

Joskus on tullut lätkittyä puolitoista tuntia bilistä matsien ohessa ja joskus vain istuttua ja keskityttyä (ainakin melkeen) täysillä pelkästään kuningaslajiin!

Jatketaan siis samaan malliin nyt loppuun asti, niin hyvähyvähyvä tulee. Kiitoskiitos PALJON. <3


T: Mies joka rakasti futista ja piti siitä

Tänään oli elämäni turhin päivä. Oli pakko käydä ulkona kävelemässä paljain jaloin pitkin Espoonlahtea. Potkin myös löytämääni tyhjää jalkapalloa ja paria nokkosta tahallaan. Kesän ekat nokkosten pistot saatu. Saavutus sekin?

Alkaa joululomat lähestyä loppujaan ja ikävä, tuskainen ja ahdistava arki lähestyy.
Kouluhommia on abaut viissataagigaziljoonaa kiloa tekemättä ja autokouluakin pitäisi saada päätökseen ennen kirjoituksia mielummin (ikuisuusprojekti?).

Eiköhän se tästä, vielä uskomattomat 3 päivää jäljellä (niiiv VÄHÄN!)

Hauskaa oli ja tulipa pelattua ja katseltua, sydänkin hakkas kun oikeessa matsissa..
Voittajanahan selvisin turnauksesta, tietenkin puhtaalla pelillä. Tämän lisäksi Henry kruunattiin epävirallisesti turnauksen maalikuninkaaksi..

Hauskaa oli, ja rahat menee kyllä varmasti hyvään käyttöön. Ensi kerralla uudestaan, eh lads?


Edit: Simolla jäi runsaasti hampaankoloon, vaikka ottikin kaksi kertaa turpaan mun finaalivastustajalta, ja keksi itse turnaussysteemin.. :D Ensi kerralla sitten ;)

Tästä lähden hipsimään Levälle päin. Sitten tulee Simo sinne.
Pittää ostaa kummitytölle lahjanpoikasta jos vaan löytyy, se kuulemma tykkää 'nypertelystä'. :D

Ai niin ja sit tänään ekaa kertaa tavastialla käymään.. :) Kivaa tulee olemaan kun kivaa musiikkia kuuntelee.

Viikonloppu ompi täyteen buukattu, ens vkloppuna sitten toivonmukaan PES-turnaus ja joulu.

Heihei.

(tähän piti tulla jotain todella mukavaa turinaa ystävyyden ja rakkauden merkityksestä minulle itselleni, mutten saanut jäsenneltyä ajatuksiani tekstiksi. pystyn ilmaisemaan mielipiteitäni parhaiten verbaalisesti. tahtoisin vain sanoa: älkää esittäkö muille ihmisille jotain muuta kuin mitä oikeasti olette, älkää etenkään omille ystävillenne.)