IRC-Galleria

Joskus elämässä tulee hetkiä, kun ei vain yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä seuraavaksi.
Hetkiä jolloin ei tiedä mihin on menossa, miksi on menossa ja kenen kanssa on menossa.

Usein tällainen olo tulee, kun pitkään vallinnut elämäntilanne muuttuu. Jokin päättyy.
Koulu päättyy, armeija päättyy, parisuhde päättyy.
Se, mikä ennen tuntui niin selvältä, muuttuu kokonaan.

Menetystä käsitellään eri tavoin. Toiset surevat yksin viikon ajan, toiset puhuvat kaikki asiat halki parhaiden ystäviensä kanssa. Toiset vain blokkaavat ajatuksen päästään ja siirtyvät eteenpäin. Sitä voi takertua ystäviin, sukulaisiin, uusiin ihmisiin. Monet ryntäävät suinpäin uuteen suhteeseen. Yleensä sen vain edestään löytää, minkä on taaksensa jättänyt. Ja lopulta asiat joutuu käsittelemään, korkojen kanssa. Kun on tottunut siihen että viettää jokaisen hetkensä toisen ihmisen kanssa, yksinäisyys voi iskeä aika pahasti.

Nuorena pääsee ja joutuu tekemään paljon loppuelämää koskevia päätöksiä mm. opiskelun, töiden & ihmissuhteiden kanssa. Kadoksissa olevalle ihmiselle kaikki tämä saattaa tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta.

Mutta tarvitseeko kaikki päätökset aina miettiä loppuun asti? Tarvitaanko kaikesta varmuus? Pitäisikö ihmisen välillä vain elää enemmän tunteidensa kuin pitkällisten pohdiskelujen ja niiden tulosten kautta?

Elämässä pitää oppia kohtaamaan yksinäisyys, elämään epävarmuuden kanssa ja menettämään. Se ei ole koskaan helppoa. Mutta jotenkin sitä aina selviää, ehkä joskus jopa kehittyy ihmisenä parempaan suuntaan.