IRC-Galleria

Joskus elämässä tulee hetkiä, kun ei vain yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä seuraavaksi.
Hetkiä jolloin ei tiedä mihin on menossa, miksi on menossa ja kenen kanssa on menossa.

Usein tällainen olo tulee, kun pitkään vallinnut elämäntilanne muuttuu. Jokin päättyy.
Koulu päättyy, armeija päättyy, parisuhde päättyy.
Se, mikä ennen tuntui niin selvältä, muuttuu kokonaan.

Menetystä käsitellään eri tavoin. Toiset surevat yksin viikon ajan, toiset puhuvat kaikki asiat halki parhaiden ystäviensä kanssa. Toiset vain blokkaavat ajatuksen päästään ja siirtyvät eteenpäin. Sitä voi takertua ystäviin, sukulaisiin, uusiin ihmisiin. Monet ryntäävät suinpäin uuteen suhteeseen. Yleensä sen vain edestään löytää, minkä on taaksensa jättänyt. Ja lopulta asiat joutuu käsittelemään, korkojen kanssa. Kun on tottunut siihen että viettää jokaisen hetkensä toisen ihmisen kanssa, yksinäisyys voi iskeä aika pahasti.

Nuorena pääsee ja joutuu tekemään paljon loppuelämää koskevia päätöksiä mm. opiskelun, töiden & ihmissuhteiden kanssa. Kadoksissa olevalle ihmiselle kaikki tämä saattaa tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta.

Mutta tarvitseeko kaikki päätökset aina miettiä loppuun asti? Tarvitaanko kaikesta varmuus? Pitäisikö ihmisen välillä vain elää enemmän tunteidensa kuin pitkällisten pohdiskelujen ja niiden tulosten kautta?

Elämässä pitää oppia kohtaamaan yksinäisyys, elämään epävarmuuden kanssa ja menettämään. Se ei ole koskaan helppoa. Mutta jotenkin sitä aina selviää, ehkä joskus jopa kehittyy ihmisenä parempaan suuntaan.

EM-Kisa HUUMAKUUMA!
Ollaan nähty hyviä pelejä LOISTAVASSA seurassa, hyvissä paikoissa, maukkaiden juomien ja nautinnollisten naposteltavien kanssa! :)

Joskus on tullut lätkittyä puolitoista tuntia bilistä matsien ohessa ja joskus vain istuttua ja keskityttyä (ainakin melkeen) täysillä pelkästään kuningaslajiin!

Jatketaan siis samaan malliin nyt loppuun asti, niin hyvähyvähyvä tulee. Kiitoskiitos PALJON. <3


T: Mies joka rakasti futista ja piti siitä

Tänään oli elämäni turhin päivä. Oli pakko käydä ulkona kävelemässä paljain jaloin pitkin Espoonlahtea. Potkin myös löytämääni tyhjää jalkapalloa ja paria nokkosta tahallaan. Kesän ekat nokkosten pistot saatu. Saavutus sekin?

Alkaa joululomat lähestyä loppujaan ja ikävä, tuskainen ja ahdistava arki lähestyy.
Kouluhommia on abaut viissataagigaziljoonaa kiloa tekemättä ja autokouluakin pitäisi saada päätökseen ennen kirjoituksia mielummin (ikuisuusprojekti?).

Eiköhän se tästä, vielä uskomattomat 3 päivää jäljellä (niiiv VÄHÄN!)

Hauskaa oli ja tulipa pelattua ja katseltua, sydänkin hakkas kun oikeessa matsissa..
Voittajanahan selvisin turnauksesta, tietenkin puhtaalla pelillä. Tämän lisäksi Henry kruunattiin epävirallisesti turnauksen maalikuninkaaksi..

Hauskaa oli, ja rahat menee kyllä varmasti hyvään käyttöön. Ensi kerralla uudestaan, eh lads?


Edit: Simolla jäi runsaasti hampaankoloon, vaikka ottikin kaksi kertaa turpaan mun finaalivastustajalta, ja keksi itse turnaussysteemin.. :D Ensi kerralla sitten ;)

Tästä lähden hipsimään Levälle päin. Sitten tulee Simo sinne.
Pittää ostaa kummitytölle lahjanpoikasta jos vaan löytyy, se kuulemma tykkää 'nypertelystä'. :D

Ai niin ja sit tänään ekaa kertaa tavastialla käymään.. :) Kivaa tulee olemaan kun kivaa musiikkia kuuntelee.

Viikonloppu ompi täyteen buukattu, ens vkloppuna sitten toivonmukaan PES-turnaus ja joulu.

Heihei.

(tähän piti tulla jotain todella mukavaa turinaa ystävyyden ja rakkauden merkityksestä minulle itselleni, mutten saanut jäsenneltyä ajatuksiani tekstiksi. pystyn ilmaisemaan mielipiteitäni parhaiten verbaalisesti. tahtoisin vain sanoa: älkää esittäkö muille ihmisille jotain muuta kuin mitä oikeasti olette, älkää etenkään omille ystävillenne.)

Ruotsin kokeeseen piti lukea ja huonetta siistiä ym. mutta en voinut muuta kuin kuunnella Pony Ridea.. Onko muuten pikkasen upea levy! Tää on aivan helmeä ja täyttä timangia.

Perjantai meni viisistään gaylatessa, olipahan hauska taas voittaa molemmat kierrokset. :P

Eilen oltiin katsomassa kalinaa, Gunners pelasi tapansa mukaisen 1-1 tasurin.
Illalla oltiin kuvvaamassa sumua ja pimeyttä ja Simoa.
Nähtiin myös UFO ja homoseksuaalikummituksia, jotka odottivat bussia ikuisesti. Tuli kylmä ja tyttöystävä jo haikaili minua takaisin Låunais-Espååseen, joten lähdin.

Tänään olin isäni ja veljeni ja puolivelipuoleni kera katsomassa "Borat - Cultural Learnings of America to Make Benefit Glorious Nation of Kazahkstan", nauroin paljon. Sitten menimme syömään itsemme täyteen.

Valokuvailumme tuloksia odotellessa siirrymme vähitellen seuraavaan viikkoon.....

Huomenna hauskaa, tänään tylsää.
Hiki hatussa nää tääl vääntää et olis siistii, paree siis olla!!!



ps. rakas päiväkirja, eihän kukaan lue näitä juttuja? luulen että minua vakoillaan. *LOPPU*