IRC-Galleria

Maailma täynnä sanoja,
lupauksia,
unelmia.
Mutta missä ovat teot?
Ne suuret ihmeelliset teot.
Yhtään en ole nähnyt,
yhtään en ole saanut,
yhtään en ole tehnyt.
Silti uskon,
että jossakin tuolla on joku,
joku joka vielä näyttää minulle
ne suuret ihmeelliset teot

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Yksin yössä istun hiljaa,
posket kyynelistä kosteina.
Mietin sinua ja minua.
Mietin sitä
mitä meillä joskus oli.
Mikä pilasi kaiken sen kauneuden?
Mikä kuolletti kaiken sen rakkauden?

Lasken kasvot kohti kylmää lattiaa,
mietin mitä meistä olisi voinut tulla.
Ehkä on parempi näin,
ilman sinua,
ilman läheisyyttäsi.
Muistoni eivät silti koskaan katoa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Se oli kesäkuun kolmas perjantai.
Istuttiin laiturilla,
katseltiin kuutamo.
Istuin pehmeässä sylissäsi,
tunsin oloni turvallisemmaksi kuin koskaan.

Linnut lauloivat
ja kuu heijasti varjoja järven pintaan.
Päätimme kaivertaa nimemme puuhun,
jättää yhteisen merkin meistä kahdesta.
Sinusta ja minusta.

Siinä me istuimme,
kuin vastarakastuneet.
Useita tunteja,
satoja minuutteja,
tuhansia sekunteja.

Sinä iltana tunsin itseni tärkeäksi,
tiesin, että osaan rakastaa.
Tiesin että joku rakastaa myös minua.
Se yö oli ikuinen.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~