IRC-Galleria

Vaikka meille annettaisi, koko avaruus, vain hetki kun sen saisin katoamaan.
Vaikka maailma eteeni polvistuisi, sen vain saisin palaaman,
ja huomenna, taas huomenna, olen surullinen...

Rikotun kuoreni paino vain kasvaa, luodit kantaa lävitseni enkä pysty huutamaan.
Rakkaus on haudattu, vein sen uurnaan, ja niin ei mikään elä enää minussa

pelko näyttää mulle tietä, eikä kättään voi antaa enää kenellekkä,
suru oottaa mua aina siellä, missä toiset löytävät toisensa.

Niin he löytävät toisensa tuhansien tähtien joukosta, loistavat he niin kirkkaina,
toisiinsa ovat sidottuina, kaikki se mitä me joskus valittiin...

Kuvastasi uneen sinä elät vieläkin,
minulle, ja niin, uneen,
olet minun vieläkin, me olemme, niinkuin kuuluikin..

Sinun varjosi joka puolella, seuraat hiljaa mun joka askelta.
Muistutat mua siitä että olet niin kaukana. Miten löydän nyt siihen pisteeseen,
että löytäisin sut uudellen, ja jatkaisin kanssasi huomiseen.