IRC-Galleria

Eräs tuntemistani ihmisistä (ja viisas sellainen tietty) on aikoinaan minulle todennut, että ihmissuhdetaitoja voi harjoitella kasvien kanssa, koska kasvit kuulema tarvitsevat samaa, kuin me ihmiset eli ruokaa ja rajatonta rakkautta. Mitä sitten kertoo minun ihmissuhdetaidoista, kun olen onnistunut tappamaan kaksi kaktusta? Ensimmäinen ikään kuin kuihtui ja siitä jäi vain pölyä ja multaa toinen vain nuupahti. Kuitenkin kumotakseni moisen väitteen ostin rahapuun, jota hoidan, kuin amis matikankirjaa tai sitten hitusen paremmin. On minulla vielä kolmas kaktuskin, mutta poloinen kasvaa vinoon, kuin Pisan torni, valitan.

Eilen illalla mietin miksi ihmisellä on aina pakkomielle tietää kaikki. Esimerkiksi, jos tiedät varmuudella, että joku on puhunut sinusta paskaa selän takana haluat tietää mitä sinusta on puhuttu, muttet kuitenkaan halua. Aina ei ole hyvä tietää kaikkea, vaan on hetkiä jolloin on oman etunsa kannalta hyvä leikkiä tyhmää.

Heti tulee mieleen tilanne, jossa eräät heput söivät omenan, koska halusivat tietää kaiken ja he saivatkin. Seurasiko siitä jotain hyvää?

Entä mitä sitten pitäisi tehdä tilanteessa, jossa kaveri kertoo sinulle luottamuksella asian, joka koskettaa kaikkia, mutta koska se on salaisuus ei sitä saa kertoa, mutta tiedostat kuitenkin sen, että kun asia joskus tulevaisuudessa leviää eteenpäin olet itsekin pulassa ja vain sen takia, että tiesit etkä puhunut siitä eteenpäin.

liz

jeejee tallina surkimukset. hotelli kusee

Järkyttävyyden huippu, niin mikä se sitten onkaan? Läheltä liippaa mahdollisesti se, kun kaveri soittaa sunnuntaina lähemmäs kahtatoista ja inffoo ystävällisesti, et hei kuoma sä oot telkkaris! Ensimmäinen reaktio oli nauru toinen omg kolmas armoton ryntäys viihdekeskuksen ympärille. Lopulta häpeä ja sen jälkeen syvä halu painua maan alle tai mahdollisesti häippästä visiitille katakombiin.

Häpeää sitten käsiteltiinkin loppu ilta, mutta seuraavana aamuna todettiin liian tyytyväisenä, et hei mitäs tässä ritari ässä. Voiko sanoa, että on asioita, jotka järkyttävät kaikkia ja samalla tavalla? Ihmiset kuitenkin reagoivat järkytykseen eri tavoilla.

Mitä se tarkoittaa, kun jotkut ihmiset nauravat silloin, kun järkyttyvät pahasti? Mahdollisesti epätasapainoa, vai jotain muuta syvällisempää mitä ihmismieli ei kenties koskaan tule ymmärtämään? Kenties ken ties.

Häpeän tunne on valitettavasti liian iso aihe tänne kirjoitettavaksi varsinkin, kun siitä voisi jauhaa päivätolkulla kuitenkin pääsemättä minkäänlaiseen ymmärrykseen, vai mitä kuomat.

Satunnaiset ihmiset ovat toisinaan esittänet valituksen poikasta siitä, kun en omasta elämästäni enää pahemmin mitään kerro ja syy on vettä selkeämpikin. Minun elämäni on yksinkertaisesti sanottuna vallan tapahtumarikas ja asia erikseen on se, että kuinka moni nielee kaikki kujeet joita minä sävellän, mutjoo.

Elizabeth

Niinpä niin täällä taas lupauksista huolimatta ehkä vannomatta kuitenkin paras. Tosin tähän päästiin vasta monen keskeneräisen ja piilotetun kirjoituksen jälkeen, mutta se siitä ja asiaan.

Eilen illalla ehkä kuitenkin lähemmäs tämän päivän puolella, kun olin tulossa kotiin siinä puoli yhden aikaan kotimatkalla oli mielenkiintoinen hetki. Saattoi johtua musiikista tai sitten ei, mutta kuitenkin tajusin erinäisiä asioita. Vaikka oli hyytävän kylmää nautin siitä kun hameeni liehui. Niinnii siihen saakka, kunnes hameeni nousi katalasti korviin. Hävytön temppu jopa hameelta.

Tänään on ystävänpäivä mainitsen nyt vielä tässä, kun ei kukaan kuitenkaan varmasti tiennyt sitä, että se on tänään, kun eihän sitä olla missään markkinoitukaan eikä missään oo kuullut lausahdusta hyvää ystävänpäivää. Miksi ihmiset viettävät ystävänpäivää? Oikeastaan jokaisen päivän kuuluisi olla samanlainen, kukaan (ainakin melkein) ei riitele toisten kanssa, kaikki ottavat toverinsa huomioon ja romantiikkaa tihkuu.

On siis hivenen väärin, että kaupat rahastavat itseään ja miksi? Jotta ihmiset voisivat ostaa sitä ja tätä suklaata, tai alusvaatteita tai muuta yhtä yyber fantsua, jotta voisivat osoittaa toiselle, et hei näin paljon mä susta välitän, yhden suklaasydämen verran, joka ei ees oo kestävä, mut onneks meiän ystävyys ei oo suklaata, joka sulaa tai käärepaperia, joka haurastuu.

Kummalle se on enemmän juhlaa seurusteleville, vai niille, jotka eivät seurustele?

Minulle ei tämä ole vain päivä muiden joukossa, muttei myöskään joulun, kiitospäivän ja Halloweenin lisäksi mikään kovin suuri rahareikä lompakossa. Jos jotain niin kortin voin tehdä.

Huomenna kaikki on taas harmaata kuitenkin eikä enää niin vaaleanpunaista, mutta onneksi on kohta pääsiäinen jee!!!! Taas sitten meneekin vuosi ennen, kuin saa kuulla miten ihana ystävä on, jos on.

Ei ole tarkoitus nauraa niille sekopäille jotka vauhkoontuvat täysin ystävänpäivästä, muttei myöskään tukea niitä ahdasmielisiä, joille tämän päivä ei poikkea juurikaan maanantaista.

Liian hyvää tai vitun paskaa ystävänpäivää, kuten haluatte.

Liis

P.s Valentine's day ja ystävänpäivä? Mikä olikaan se yhteisyys näillä kahdella? Vallu oli huhun mukaan itse Amor tai sen apulainen.

osa o ihmetelly miks ei tänne oo tullu hivenen pitkään aikaan mitään ja syy on niin helppo, kuin se, etten aio enää kirjoittaa. :)

Mikäköhän siinä on, että lumi saa esiin ihmisen ne lapselliset puolet? Okei minun lapselliset puoleni saa esiin, jo sillä, että heittää eteeni barbin, mut joo. Lumi oikeastaan jotenkin villitsee ihmiset. Aina, kun sataa lunta minut valtaa riemastuttava tunne ja mieleni tekee kirmaa pitkin lunta. Varsinkin ensilumi saa minulla kuolan valumaan.

Se tunne, kun juuri satanut lumi narskuu kenkien alla ah siinäpä vasta tunne. Lumienkelit, lumiukko, lumipesu ja monet monet muut ne vasta talven tekevätkin. Onko se sitten soveliasta riehaantua niin pienestä asiasta, kuin lumi varsinkin, jos kesä on muuten ihan ykköskuukausi? Kaipa se sitten.

Aivan vapaasti saa toki hävetä, vaikka silmät päästänsä, jos kanssani sattuu kulkemaan ja minä päätän pistää jalalla koreaksi vetämällä parit enkelit tuoreeseen koiran kuseen.

Ajattelin ihan, että kerran kuukaudessa syvennyn johonkin vakavaan aiheeseen ihan vaan jonkin vuoksi. Huomasin just, et en oo sanallakaan maininnut mun joulusta. Melkein saa sellaisen vaikutelman, että minulla on ollut tylsä ja rauhallinen joulu, höpsönhöpsön. Sen verran voin paljastaa, että jouluaattona sain olla joulupukki, edes oma äitini ei tunnistanut mua. Sain myös paljon tavaraa, jolla pönkitän mun porvari itsetuntoa!

Blah, mitä niin hienoa aikuistumisessa oikeastaan on? Miten ihminen edes oikeastaan aikuistuu? Herääkö sitä vain yhtenä aamuna *pim* niin mukamas kypsänä. Toisaalta aikuinen on yhtä kuin vähintään 18-vuotias, joten sitä ennen ei ole hädänpäivää, eihän? Onko aikuinen yhtä kuin se, ettei koskaan lapseta tai sitä, että pissa kakka huumoriin suhtaudutaan kulmienkohautuksilla ja tylyllä lol äänteellä? Mitä ovat ne alle 18-vuotiaat ihmiset, jotka käyttäytyvät kuin aikuiset? Kenties parempia, kuin me harvat, jotka ovat valmiita milloin vain vesisotaan? Ehei minä en ainakaan halua aikuistua koskaan. Se jos joku on varma, että minusta ei vakavamielistä saa, kaikkea muuta mahdollisesti, mutta minua ainakin lapsettaa aina!

aijai, kun lapsettaa taidan mennä nyrhimään lisää hiuksia.

liisukka.

Uusi vuosi, uudet kujeet niinpä päätin aloittaa vuoden ensimmäisen aamun tekemällä jotain uutta ja repäisevää. Ei kovin tavalliseen tapaani heräilin siinä kahden jälkeen, aamupalaksi hieman skumppaa tunnetustihan alkoholi naisen tiellä pitää, sen jälkeen mulla ois miljoona huipputärkeätä asia tehtävänä, mutta uutta, kun kokeilen päädyin datamaan.


Muuten vuodenvaihto oli niin perseestä, kuin olla ja voi. Tasan kello 00.00 olin hmm länsi-Pasilan ärrällä yksin ja wohoo selvinpäin. 10m minuuttia siitä harhailin metsässä, tutustuen mudan saloihin.
Meininki parani huomattavasti, kuin pääsin perille korkkailin lasten skumpan ja oli oikeastaan tosi jees. Ei siitä muuta, kuin, että ammuin vahingossa mahdollisesti kissanpierun erään pojan haaroväliin. Kotimatkalla sisäinen rasistini heräsi eloon, tavattuani kuskin, joka syntyperänsä vuoksi soveltuu moniin asioihin vielä paremmin, kuin peruna kasvimaalle, mutta kuten sanottu bussikuski ei ole yksi niistä vahvuuksista.

Minkäköhän takia se on aina hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta, mutta uutena vuotena toivotetaan kuitenkin, että hyvää uutta vuotta? Onko se onnellisuus vaihtunut noin parin viikon sisällä vain hyväksi? Miksi sitä edes pitää juhlia niin railakasti? Ei ei se ole minun mielestäni täysin turhaa, että ihmiset saavat yhden hyvän syyn lisää juoda, mutta kuten sanottu suomalaiset juovat mistä syystä tahansa. Mikä voisikaan olla sen pätevämpi syy käydä Alkossa, kuin se, että aamulla loppui hammastahna. Eniten uudessa vuodessa ärsyttää kuitenkin se roskan määrä. Erinäisiä alueita katsoessa miettii kumpi vaihtoehto sopii enemmän onko se:


a) hurrikaani tai pyörremyrsky

vai

b) monta raivotautista sikaa on päästetty hurjastelemaan

Lupasin tehdä repäisevän ensimmäisen päivän tekemällä uutta, joten ei ole mitään syytä tehdä tästä tavallista parempi löpinä.

Mukavaa krapulaa ja ihanaa oloa ilman mm. tupakkaa toivottaa Liisukka

P.s turhautumisen huippu on se, kuin yrittää auttaa ihmistä, joka rimpuilee vastaan, kuin silli kuivalla maalla!

Miten häpeällistä onkaan olla vuoden viimeisenä päivänä dataamassa, varsinkin, jos puhelin soi taukoamatta kkännipuheluiden tai avunpyyntöjen merkeissä. Niinpä niin taas on vuosi mennyt jes. Monet ovat varmaan huomanneee, että uutta vuotta on odoteltu koko edellisen viikon raketeista päätellen. Toki on mahdollista, että puolella suomalaisista on mahtavat ilmavaivat, mutta kuten sanottu epäilen.

Hmm minun edellienen vuoteni? Railakas? Kenties, ken tietää. Hupaisa ainakin, mutta jakaakseni ylpeyttäni teidänkin kanssa kerron se, että olen juonut tasan kaksi kertaa kunnolla. Tiedän olen kunnon kansalainen. En olisi yhtään hämmästynyt, vaikka puolet lukijoista lukisi tätä sem verran krapulassa, että DNA puhuessaan kaameasta kapulasta ei oikeastaan tiedä asiasta yhtään mitään.

Tarkkaavaiset tietävät minun vuodestani sen verran mitä ovat jaksaneet lukea. Tuntuu haikealta revitelä viimeistä kertaa tänä vuonna omaa elmää ja sattumuksia täällä, mutta odotan ens vuoden tapahtumia enemmän kuin innolla. Onhan se kovin normaalia, että myös minulle sattuu ja tapahtuu asioita vähintään saman verran, kuin nunnan elämässä.

Uuden vuoden lupauksia täytyy vielä miettiä. Onneksi aikaa miettimiseen on ruhtinalliset 1tunti ja 23minuuttia. Ei paineita ei, mutta hmm luulenpa, etä lupaukseni pitävät lähes yhtä hyvin, kuin tänä talvena sulanut lumi.

Jejej melusta pätellen siellä on kaikki tillintallin. Yksi ainakin perseet olalla. Taidan hilppasta kohta johonkin suuntaan. Jes! 8)))))))))))))))))

Jossain määrin ois ihan loogista, että ens vuonna musta tulee uus ihminen niin loogista. Onhan se loogista, että ihminen juo maitoa nenällä.

Joo uudet vuodet ja parempaa uutta vuotta itse kullekkin, vaikka missä merkeissä toivottaa :

Claudia.

Jippiajei lomaa ja luvassa on armotonta opiskelua ja yllättäen syömistä.

Niin syöminen sehän on yksi tärkeimmistä joulun asioista lahjojen, laulujen ja
joulumielen lisäksi. Juuri syömisestä koituu kuitenkin eniten ongelmia. Onko sattumaa,
että kaiken maailman kuntosalit markkinoivat mitä houkuttelevimpia tarjouksia joulun alla?
Uskon, että joulun jälkeen kuntosalit pursuavat keski-ikäisistä aina mummoihin juoksemassa
juoksumatolla odottaen kesän rantaretkiä, jolloin kumminkin ahtaudutaan neljä kokoa liian pieneen
tiskirättiin, anteeksi uimapukuun. Makkara kuuluu minuun kesääni ainakin juhannuksen, mutta minun
silmääni ei mummojen lanteilla roikkuvat makkarat eivät särähdä miellyttävästi ja ruokahalulle tapahtuu monia asioita, tosin lisääntyminen ei ole yksi niistä.

Sitäkään en ymmärrä, miksi ihmiset toivovat joulun olevan ainainen. Aloittaen Juicen laulusta, jossa joulunvietto alkaa jo toukokuussa. Heinäkuussa avataan äänet joululaulujen merkeissä ja joululahjojen mietintä alkaa jo olla. Kuitenkin joulu tulee aina yllättäen ja viime hetken paniikkiostokset ovat minullekin tuttuja, heh. 8D

Ainainen joulu niin. Kenelle se tekisi hyvää? Joka päivä loistaa joulukortin hileistä, kun joulukuusi ja sormet liimassa ja kynissä, kivaa? Ei ole! Alituinen laatikoiden, kinkkujen ja suklaan mässääminen ei tee hyvää kellekään muulle, kuin Jennifer Lopezin perseelle ja kovin moni ei vartaloltaan muistuta JL:on äässii.

Aivot olisivat, kuin raskasta lanttulaatikkoa ripauksella porkkanaa. Mielessä pyörisi luumukiisseli sinapilla ja kalalla. Lopulta ihminen muistuttaa niin paljon itse kinkkua, että vaara tulla itse syödyksi on yhtä todennäköistä kuin, että palmusunnuntaina virvotaan.

Puistattavaa olisi myös katsoa päivästä pitkään jouluohjelmia, joka päivä alkaisi joulupukin kuumalla linjalla, välillä katsotaan Lumiukkoa ja hännän huippuna seuraa Samu Sirkan jouluinen tervehdys.

Ne asiat, jotka tekevät minun aidon joulun ovat tässä:

1. Joulukalenteri mielellään suklaa

2. Jouluvalot mitä koristeellisemmat sen paremmat

3. Piparin, glögin ja torttujen säädyllinen tuoksu, liika on pahasta

4. ymmärtää mitä ilmaisu huono vitsi tarkoittaa.

5. Joulukuusi

mennyttä joulua, Claudia.

Tarkkaavaiset ovat ehkä saattaneet huomata, että minä olen hoitanut lupaukseni kirjoittaa tänne, miltei mallikkaasti! Niin totta raapustukset ovat hieman myöhässä, viikon tai pari. _D

Tässä taannoin olin tukemassa kaverini kanssa hyvinkin mielenkiintoista hanketta, ostin nimittäin sian säkissä ei en siis ostanut kinkkua pussissa ehei vaan oikein kusta pullossa, voiko juttu enää muuttua makoisammaksi?

On pari asiaa, jotka ovat mieltäni askarruttanut. Voi olla, että joululla on jotain tekemistä asian kanssa, koska ainakin toinen koskee ruokaa ja toinen joulua.

Kaikki ovat varmaan huomanneet, että aikuiset puputtavat poskeensa kaikki ihmeellisimmätkin sörsselit sanomatta vastaan yhtään mitään. Toki jokin ruoka ei mene millään ilveellä mukamas alas, niin jos erikseen mainitaan, että ruuassa on sipulia niin sipulin vihaajat nyrpistät nenäänsä ja yökkäilevät, muuta hyvin se näyttää alas menevän, kun ei mainita ruuan sisältävän salakavalaa lisää, tässä tapauksessa sipuli. Otetaan esimerkki helpottamaan meitä kaikkia.

Olet ravintolassa syömässä. Olet mamin ja isin kanssa ja olet itse tilannut aavistuksen liian tuhdin annoksen. Syötyäsi sen verran, että housuja kiristää, luovutat annoksen mahdollisesti isille, koska äiti ei jaksa ja hänkin on jo luovuttanut annoksensa isille. Isi pistää poskeensa sekä äidin, että lapsosen annoksen maistuivat ne miten paskalta. Emmehän voi olettaa, että kaikki pitävät paistetusta lipeäkalasta anjovisten ja maksakastikkeen kanssa.

Aikuiset muutenkin syövät ruokaa ilman minkäänlaisia ennakkoluuloja tai nirsoiluja. Lapsethan kiinnittävät ensin huomionsa hajuun ja ulkonäköön, mutta aikuiset mussuttavat rohkeasti. Kyllä se kuuluu hyviin käytöstapoihin etenkin kylässä syödä mitä eteen heitetään, mutta siltikin. Onko se joku aikuisten salainen rituaali minkä he ovat kaikki käyneet? Poistuvatko minunkin ennakkoluuloni heti, kun täytän 18? Voinko sen jälkeen syödä ilman naaman ja vatsanväänteitä mm artisokan sydämiä?


Epäilen suuresti.

Vai paranevatko käytöstavat, kun ihminen täyttää 18? Tuleeko pahimman luokan hulivilistäkin kohteliaisuuden keisari täytettyään 18?

Epäilen sitäkin.

Taidan kuitenkin jättää sen joulu osion huomiselle päivälle, eiköhän tässä ole jo ihan tarpeeksi mietittävää.

-limppu