Olen nyt kyllä ihan rakastunut tuohon para-noir'iin. Se on jotenkin jännä, samaan aikaan niin täysin tunteeton ja kylmä, mutta silti täynnä tunteita. Ja ehkä toi komppaa jokseenkin omia tuntemuksia (okei, no ainakin se liippaa läheltä). Tyhjä, mutta silti sairaalloisen täynnä. Jos ymmärrät?
Hahaa, mä haluaisin joskus vaan kuunnella jonkun kanssa koko yön musiikkia, tai ei vaan musiikkia, vaan biisejä, tarinoita elämästä, ja antaa niitä toiselle kuultavaksi niin että toinen voisi ymmärtää. Mutta kuitenkin niin, ettei tarvitsisi pelätä toisen loukkaavan millään tavoin, ja niin että voisi olla varma toisen olevan valmis kuulemaan ja ymmärtämään. Olisi niin ihanaa vaan ihan rauhassa jutella ja lojua, tai vaikka vaan makoilla hiljaa kuunnellen musiikkia. Ilman mitään kiirettä minnekkään.