Aloin taas muistelemaan kaikkea sitä, mikä on antanut mulle syyn olla tälläinen. Miksi mä en osaa suhtautua ihmissuhteisiin muuten kuin varauksella, ja miksi mä ylipäänsä en halua edes ajatella sellaisia. Ja samantien kun aloitin, haluaisinkin jo lopettaa.
Tekisi mieli vaan todeta, että inhoan miehiä, mutta se olisi vain perustelematon epätosi väite, jota en edes tässä jaksaisi alkaa analysoimaan. Olisikohan siis fiksumpaa heittää väite, että inhoan kahden ihmisen välisiä suhteita, jos siihen suhteeseen liittyy millään tavoin vahvempia tunteita kuin ystävyys?