IRC-Galleria

Onko syvällisyydessä mitään järkeä? Onko siinä ideaa, että miettii asioita päänsä puhki saamatta minkäänlaista palautetta, vastakaikua ajatuksilleen? Jos yksin miettii asioita, pohtii niiden tarkoitusta ja syvempää merkitystä, kuluttaa energiaansa olemalla hiljaa ja miettimällä, niin onko sillä loppujen lopuksi mitään merkitystä? Tai ei välttämättä merkitystä, millään tässä maailmassa ei taida olla sen suurempaa merkitystä, mutta entä jotain ideaa?

Miksi kuluttaa itseään yksinäisyydessä, kun kuitenkin toivoo jonkinlaista vastausta? Tai ainakin toivoo jonkun huomaavan ja ymmärtävän. Tuntuu vaan niin kummalliselta, että ihminen tekee asioista melko helvetin vaikeita, vaikka pääsisi paljon helpommalla. Pitääkö kaikki mutkat muka kiertää pitkän kautta, eikö kenenkään mielessä käy oikaista? Jos ei jaksa kulkea, onko pakko edes lähteä liikkeelle?

Jokainen kuitenkin vaikuttaa omaan elämäänsä, mutta kuinka moni on ainut vaikuttaja omassa elämässään? Ei kukaan. Kukaan ei elä tässä maailmassa yksin, kukaan ei voi sanoa, etteikö omat valinnat vaikuttaisi jonkun muunkin elämään. Mutta onko sillä sitten väliä? Vaikuttaako tämä kenenkään elämään? Ehkä, mutta ei radikaalisti, tämä ei ratkaise kenenkään ongelmia, kukaan ei lähde liikkeelle tämän pohjalta. Entä kuolema? Onko sillä sitten sen suurempaa merkitystä?

Ihmiset pitäisi saada miettimään itseään suhteessa muihin, ei vain itseään. Jokainen saa jauhaa paskaa niin paljon kuin huvittaa, jokainen voi myös tehdä omat ratkaisunsa. Pitäisivät välimatkaa muihin, pitäisivät itsensä itsellään, sisimmän piilossa, niin asiat vaikuttaisivat toisiinsa vähemmän kuin nykyisin. Olisiko sitten millään väliä. Miksi tyytyä helppoihin ratkaisuihin, vaikka niitä on saatavilla? Vaikka haluaisi oikaista, haluaako sittenkään? Haluaako ihminen elämästään lävitse helpolla?

Ehkäpä suurimmalle osalle ihmisistä elämä ei ole suorittamista, yleensä ihminen ei kai näe elämää pelinä josta täytyisi selvitä. Mutta miksi niin moni käyttäytyy kuin pelissä? Elämässä huijataan, taktikoidaan, koitetaan pärjätä mahdollisimman hyvin. Jos vaikka lakattaisiin suorittamasta, annettaisiin vain olla ja elettäisiin tässä hetkessä. Kaukana todellisuudesta.

Paskaa on helppo jauhaa, ja pilvissä kiva lentää. Voisi hyvin toivottaa hyvät loppu elämät kaikille ja sulkeutua omiin ajatuksiinsa, mutta miksi sitten ei kuitenkaan tee niin? Koska ihmisiä sitä vain ollaan.