IRC-Galleria

Siinä se sitten vai oli? Mua sinänsä hämää tosi paljon tää mitä itse ajattelen ja tunnen. Siis, tiedettiinhän me jo miten tässä käy, ja olin mä siihen valmistautunut, mutta nyt kun se on kohdalla, niin ei mitään. Ei yhtään mitään. Okei, mä tiedän että se iskee vähän viiveellä, mutta kuitenkin. Loppuuko mun yöunet taas viikoksi, istunko mä hereillä miettien mikä meni vikaan, käyttäydyn taas kuin pahainen marttyyri ja pillitän päivät pitkät sen nojalla, etten enää jaksa? Ja vittu angst angst, JEE. Itse mä sotkin tän kaiken, joten nyt tyttö saa kanssa luvan kestää.


Mä voin kertoo sulle minkälainen
lapsuus mulla oli,
ja mitä mustetahrat paperilla tuo mieleen.
Sä voit käsistäni lukea ja
käsialanäytteitäni analysoida,
muttet tiedä mitään.


Jos vaan annettaisiin kerrankin seinien kaatua päälle ja vain katsottaisiin mitä tapahtuu? Kun jos kaikki vaan aina yrittää tukea seiniään kun ne ovat kaatumaisillaan, eihän voida tietää mikä olisi toinen vaihtoehto? Olisiko se muka niin kamalaa, mitä se tuhoaisi? Vai pitäisikö kysyä, että kenet se tuhoaisi? Kaikki voi olla paskasti, tai sitten ei. Voi päättää haluaako jaksaa vai ei. Ei se ole niin hankalaa. Annetaan vaan olla ja ollaan kuin ei mitään. Mitään ei ole, ei ole ollut, eikä tule olemaan, niinkö sä tahdot? Itseasiassa taitaa olla niin, että mä tahdon. Mä pistin sut tahtomaan, tai taipumaan pakosta. Tai sitten vaan itse halusit ja ymmärsit omaa parastasi.