Oli siis varmasti paras Amoralin keikka tähän mennessä (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta). Tai sitten siihen vaan vaikutti se, kuinka paljon pelkäsin ja odotin tota iltaa. En oikeasti osannut päättää haluanko keikan alkavan vai en. Tai ainakaan en halunnut sen koskaan loppuvan. Mutta kaikki loppuu aikanaan, minkä sille voi.
Ja taas saa todeta, että Amoralit ovat yksinkertaisesti vain maailman parhaita tyyppejä, ei siitä pääse ylitse eikä ympäri. Kiitoskiitoskiitos siitä teille kaikille viidelle, sekä Ilkalle, Mapelle ja Valtterille joka sai eilen kunnian liittyä ladycrewhyn. Teette elämästä oikeasti paljon hienompaa kuin sen kuuluisi olla.
Ja nyt meillä (tai itseasiassa Sinnalla, koita pärjätä sen lemun kanssa :DDD) on Nikon paita. Mutta se oli sinänsä reilu kauppa, koska annettiin Nikolle juuri se meidän tekemä ylihieno paita. Eh... Ja saatiin jopa Nikon kanssa haettua sille se meidän ostama Karhu-pullo, oli kyllä hankalaa saada se bäkkärille saakka. Se oli selvää byrokratiaa koko touhu, kuten Niko fiksuna totesi.
Nyt voisin siirtyä takaisin untenmaille, olen koko päivän vain nukkunut, mutta minkäs teet kun olet saakelin kipeä kuumeessa ja flunssassa ja yskässä jota tietenkin oli pakko parantaa eilen nukkumalla viisi tuntia Forssan matkahuollon portaiden vieressä asfaltilla ilman sen paksumpaa vaatetusta. Mutta mitä sitä ei tekisi itselleen maailman tärkeimmän asian edestä?