Pitäisi vaan osata olla ja rakastaa. Olla ja unohtaa. Olla ja elää. Olla kiinni hetkessä.
Ja eihän mikään edes tee siitä hankalaa. Kukaan ei voi estää rakastamasta.
Hankalaa siitä voi tulla, sillä oikeasti rakastaminen on haastava taito, se on kuin peli jota on
osattava pelata. Mutta mahdollista se silti on.
Love like there's no tomorrow
Se on toisaalta myös äärettömän hankalaa muistaa. Joka hetki pitäisi vain antaa mennä ja olla,
muistaa se klassinen "yksi ja ainut elämä". Jakaa rakkautta kaikille ja kaikelle: koko maailmalle.
Luovuttaa itsensä ympärilleen, niille jotka sitä eniten kaipaavat sekä niille jotka sen vähiten
ansaitsevat.
Onko sillä sitten väliä arvostavatko muut rakkauttasi? Oi kyllä, on sillä. Sen merkitys on huimaavan suuri, suurempi kuin aluksi koskaan itse edes kykenin kuvittelemaan. Mutta arvostuksen puutteen, hylätyksi tulemisen ja yksin jäämisen tunnetta kykenee kyllä käsittelemään. Ei se elämä siihen lopu.
Smile, just smile.