Varmasti maailman kamalin asia on tiedostaa, mitä ikävä todella tarkoittaa. Kuinka se salpaa hengityksen, kaataa seiniä, kaappaa ajatukset, ei anna tilaa haaveille... Ja kuinka paljon se sattuukaan. Sattuu.
Ja ikävän tunnetta pahentaa aina pelko ja tieto siitä, että loppujen lopuksi kuitenkin unohdetaan. Ja että jo alusta alkaen tiedetään sen olleen siinä. Finito, ei enää. Loppu, pois, häivy. Anna vain olla.
"Kovin helppoa on vajota hetkiin
joissa tunne on valhetta
sielusi kadotat vain öisiin retkiin
syntyy syviä haavoja"
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 23.12.
- [Ei aihetta] 06.08.
- [Ei aihetta] 20.03.
- Perhe on PARAS 12.06.
- I buy my crack, my smack, my bitch right... 25.02.
- [Ei aihetta] 08.02.
- [Ei aihetta] 05.02.
- Palaneenkäryä ja Antti Tuiskua: mikä m... 30.01.
- Baby It's new age 20.01.
- But in the end it's still so lonely 19.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (2)
- ▶ 2011 (1)
- ▶ 2010 (9)
- ▶ 2009 (321)
-
▼
2008 (378)
- ▶ joulukuu 2008 (17)
- ▶ marraskuu 2008 (9)
- ▶ lokakuu 2008 (28)
- ▶ syyskuu 2008 (33)
- ▶ elokuu 2008 (30)
- ▶ heinäkuu 2008 (39)
- ▶ kesäkuu 2008 (34)
- ▶ toukokuu 2008 (57)
- ▶ huhtikuu 2008 (24)
- ▶ maaliskuu 2008 (38)
- ▶ helmikuu 2008 (28)
- ▶ tammikuu 2008 (41)
- ▶ 2007 (246)
- ▶ 2006 (35)