Se vaan hengailisi ja pitäisi kummallista ääntä, katsoisi teitä kaikkia pahasti laaserkatseellaan ja asustelisi luksus kämpillä. Rakennan sellaisen vielä joku päivä. Ja ahuh, se on vaan niin... älyttömän ihana!
Se on myös niin hirveän surullista, kun se vaan möllötti siellä kuilussa ja ja ja ja... ja, niin. Mutta sitten se suuttui ja sitten kävi oikeudenmukaisesti!
Pienen Rob-Bob puheeni jälkeen menkää kaikki katsomaan Päivä jona maailma pysähtyi ja ihastukaa. Mutta muistakaa, Robibobi on minun <3
Se siis siitä. Ja tänään oli englannin kuuntelu. Tykkäsin, en tykännyt. Oli ilkeä, ei ollut ilkeä. En oikein osaa sanoa. Katsoo nyt miten meni: ei sille paljoa enää voi. Sitten vielä kuukaus viimeisiin yo-kokeisiin ja sitten olenkin vapaa, työtön ja ylialioppinut. Hmm, hienoa.