MÄ HALUAN KAIKEN VANHAN TAKAISIN! Oikeasti, itken täällä ja luen vanhoja päiväkirja-merkintöjä. Varsinkin pari edellistä kesää: kertokaa ihmeessä jos jotain parempaa on koskaan ollut tai tulee olemaan? Siis luoja, en mä edes muistanut kuinka paljon ihminen voi kokea lyhyen ajan sisällä.
Eniten tässä vituttaa suuruudenhulluus. Kuten todettiin "tää ei enää riitä!" Miksei, se oli niin hienoa aikaa! Kai se on sitä, että pakko siirtyä eteenpäin, ehkä ollaan jo tarpeeksi vahvoja nousemaan portaan verran ylemmäs. Kiitos oikeasti kun saimme teidät opettajiksi <3 Ei koskaan oltaisi tässä ilman teitä.
Kyllä me vielä joku kaunis päivä saadaan se kirja meistä, jatketaan vielä vähän matkaa: vielä on saavutettavaa ja portaita joita pitkin kulkea. En kyllä haluaisi vaihtaa elämääni nyt mihinkään.